Lokakuu rullaa eteenpäin

 Aamuisin järvet höyryävät jo lämpöään viilentyneeseen ilmaan. Puiden lehdet ovat niin herkässä, että tuulenpuuskat löyhäyttelevät niitä irti massoittain. Syksy tekee oikein isosti tuloaan.

Koulun "rättikodassa" voi huilailla,
mutta liepeiden alta virtaa hyistä ilmaa

Näillä leveysasteilla kaikki sulan maan kelit hyödynnetään kuitenkin tarkkaan. Luonto-ohjaajaopiskelijat suunnistavat, harjoittelevat ulkoilureittien rakentamista ja hoitamista, reenaavat ohjelmapalveluita, valmistavat kalasta "rosvopaistia" koulun rannassa. Kalatalouden opiskelijat käyvät "venepilkillä" jigailemassa, opettelevat perhokalastuksen tekniikoita ja ties mitä muuta. Vähän enemmän vaatetta niskaan ja useammat villasukat saappaisiin, niin jo pärjää.

Päijänteen kansallispuistoon kuuluva
Pulkkilanharju sai tänään uusia
opasteviittoja

Koulujen lukukaudet eivät oikein noudata luonnonvara-alan sesonkeja. Esimerkiksi marraskuu ja huhtikuu ovat kala- ja luontokoulutuksen näkökulmasta aika hankalia opiskelukuukausia. Kesälajit eivät enää/vielä oikein pelitä, toisaalta jäälle ja lumille ei vielä/enää ole asiaa. Onneksi Suomi on pohjois-eteläsuunnassa pitkä maa, joten hiihtokelien loppuessa etelässä voi sesonki vielä jatkua Lapissa. Se helpottaa esimerkiksi sopivien työssäoppimispaikkojen löytämistä.

Jigiin erehtynyttä saalista Päijänteestä

Kuluvana syksynä on Koulutuskeskus Salpauksessa eletty jännittäviä aikoja. Ikäluokkien pienentyessä Päijät-Hämeessä ja ammatillisen koulutuksen rahoituksen muutenkin vähentyessä on Salpauksessakin jouduttu vähentämään koulutuspaikkojen määrää. Asikkalan kalatalouden ja luontoalan koulutus saa kuitenkin jatkaa. Pimenevät rospuuttokelit voi hyödyntää vaikka miettimällä uusia tapoja toteuttaa näiden luonnonläheisten koulutusalojen opetusta. Perusasiat pysyvät. Kalat on tavalla tai toisella narrattava ylös veden syvyyksistä, kalamassa on taputeltava pihveiksi, asiakkaat haluavat retken jälkeen kupin kuumaa käteensä ja tahtovat viipyä tuleen tuijottamassa. Mutta miten koulutetaan aloille parhaita ammattilaisia? Sen pohtimisen aika on nyt.

Metsässä syksyisessä

Eipä luonto-ohjaajan koulutus tunnu paljon miltään, ellei välillä retkeillä. Nyt kun uudet opiskelijat ovat ehtineet opiskella perusretkeilytaidot (joita monella oli toki ennestään), on aika lähteä perinteiselle patikka-/telttaretkelle Päijänteen kansallispuistoon Kelventeen harjusaarelle. Nyt lähtöä edeltävänä iltana syyssää ei näytä ihan parhaita puoliaan, mutta ennusteiden mukaan huomenna ei pitäisi sataa, ehkä iltasella aurinkokokin kurkistaa. Se lupaa hyvää iltanuotion kokkailuille.

Uskollinen työtoverini valmiina lähtöön

Opettajalle työhön kuuluvat retket ovat toisaalta tiukkoja rypistyksiä kaikkine valmisteluineen ja suunnittelemisineen, mutta itse retkellä olo on toisaalta yleensä aika leppoisaa. Varsinkin tällaisena hetkenä, kun rinkkaan on saatu sovitettua pop-up-ravintola, yhden hengen hotellihuone vuoteineen, kulkijan apteekki ja viihdekeskus unohtamatta tietenkään soveliasta vaatevarastoa, retkelle lähteminen tuntuu etuoikeudelta. Kun opiskelijoiden kanssa tehtäviä retkiä on takana useampia, osaa jo itsekin varata rinkkaan vähän ylimääräistä tilaa (ja tietysti omia voimia) siltä varalta, että joku ensikertalaisista patikoijista uupuu taakkansa alle. Turhat tavarat ovat jo ajat sitten jääneet pois pakkauslistalta. Vaatteiden valitseminen on nopeaa, kun mukaan lähtevät hyviksi havaitut, vanhat tutut kamppeet. Vielä kun oppisi retken jälkeen varastoimaan varusteet sellaiseen paikkaan, josta ne löytyisivät haeskelematta seuraavana vuonna :)

Huomenna siis veneillä suunta Kirkkosalmeen ja siitä leppoisasti vaeltaen kohti Isohietaa. Täytyypä vielä työntää taskuun paperia ja kynä iltanuotion yllätysohjelmaa varten.

Taitoa näyttämässä

Aurinkoinen keskiviikkoaamu elokuun lopulla. Metsähallituksen Buster odottaa koulun rannassa Asikkalassa. Opiskelija on saanut työssäoppimisjaksonsa Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalveluissa lähes päätökseen ja on aika mennä arvioimaan hänen tekemäänsä ammattiosaamisen näyttöä. Liivit päälle ja paattiin, suunta kohti Päijänteen kansallispuistoa ja Kelventeen harjusaarta.


 

Buster haukkoo aallokkoa ja työmatka etenee

Luonto-ohjaajan työssä on tärkeää myös osata hoitaa ja rakentaa niitä ympäristöjä, joissa asiakkaiden kanssa liikutaan. Ulkoilureittien rakentamisen ja hoitamisen tutkinnon osan voi suorittaa työssäoppien esimerkiksi juuri Metsähallituksella. Työssäoppimisen aikana tulevat tutuiksi erilaiset huolto- ja korjaushommat kansallispuistoissa ja muilla ulkoilualueilla. Aina on yleensä käynnissä myös jotakin rakennustyötä, johon pääsee osallistumaan, tänä kesänä keittokatoksen rakentaminen.

Osaamista arvioidaan ammattiosaamisen näytöllä, jossa opiskelija tekee normaaleja työssäoppimispaikan arkeen kuuluvia töitä. Työpaikkaohjaaja ja opettaja arvioivat, miten hyvin opiskelijalla on hanskassa tutkinnon osaan kuuluva osaaminen. Tällä kertaa tehtävänä on raivata ulkoilureittejä ja uusia Kelventeen opasteviittoja, joita ajan hammas on jo kovasti harmaannuttanut. Osa paikannimistäkin oli jäämässä pois opasteviitoista.

Koukunlahdessa oli vielä useita venekuntia loppukesän
keleistä nauttimassa

Kelvenne houkuttelee etenkin veneilijöitä harjuluonnosta nauttimaan. Jonkin verran saarelle tulee myös muita kulkijoita. Heitä kaikkia palvelee noin kahdeksan kilometrin pituinen viitoitettu polku, joka kulkee kutakuinkin saaren päästä päähän. Taukopaikat sijaitsevat saaren hiekkarannoilla tai suojaisien laguunien rannoilla.

Työvälineet on purettu veneestä

Työssä tarvittavien välineiden käyttö ja huolto
on yksi arvioitavista kohteista. Tässä
tankataan mottorisahaa

Kun päivän työkohde on puolen tunnin venematkan päässä, kaikkien työvälineiden on syytä olla varmasti mukana. Samoin polttoaineiden ja turvavarusteiden. Eikä sekään ole pahitteeksi, että akkuporakoneen akut on ladattu. Kesken päivää on paha lähteä puuttuvia vermeitä hakemaankaan.

Työ alkaa pienellä katselmuksella. Metsähallituksen suunnittelijat ovat alustavasti päättäneet opasteviittojen sijoittelun ja viitat on valmistettu vankityönä Hämeenlinnan Ojoisilla. Viitat on niputettu ja niput numeroitu, kenttätyöntekijälle jää tehtäväksi lähinnä niiden paikoilleen asentaminen karttaan merkityille paikoille. Kun maasto kuitenkin on jääkauden kasaamaa kivikkoa, tarkempi tutkiskelu on paikallaan. Myös esim. huoltoajot moottorikelkalla täytyy huomoida reittien leveydessä.

Vanhat opasteet. Joutavat jo eläkkeelle = polttopuuksi

Vanhat opasteet poistetaan ja pilkotaan polttopuuksi. Tämä työvaihe houkuttelee muutaman veneilijän paikalle rupattelemaan kansallispuiston huollosta. Opiskelija saa lämpimät kehut kuluneen kesän työstä, aina on ollut siistiä ja paikat kunnossa. Uuden opasteviitan tieltä joudutaan pari pientä mäntyä kaatamaan. Parikin eri veneilijää haluaa käydä ehdottamassa, että raivattavat puut hyödynnettäisiin polttopuuna kansallispuistossa. Kansallispuistoissa kaadetut puut ovat kuitenkin arvokkaampia lahotessaan luonnossa ja lisäten siten luonnon monimuotoisuutta.

Vanha opastetaulu saa uuden nimikyltin

Jos työkaveria ei ole mukana, puristimet kehiin

Vaikka ollaankin kaukana asemakaava-alueelta, työ tehdään silti huolellisesti

Koukunlahden tulipaikan viereen opasteet on suhteellisen helppoa saada pystyyn. Rautakangella kuoppa, tolppa pystyyn, kiviä ja soraa tiivistykseksi. Harjun laella polunvarren kivikossa tilanne on vähän toinen. Näytön antaja saa tehdä ihan tosissaan työtä, että löytyy kangella koetellen sellaiset kohdat, että kolme tolppaa saadaan oikeisiin kohtiin pystyyn. Vaikka luonnonsuojelualueella pyritään välttämään turhaa puiden kaatamista, viittojen näkyvyyden ja esteettömän kulun varmistamiseksi kaadetaan muutama kuusi. Nekin siirretään syrjemmäksi lahoamaan kääpien ja mönkiäisten iloksi.

Ammattiosaamisen näytössä varmistetaan mm. turvallinen sahaustekniikka
ja turvavarusteiden käyttö

Lahopuuta on talousmetsissä liian vähän,
siksi sitä tuotetaan luonnonsuojelualueille
tarkoituksella

Viitoitustyötä ei saada tällä kertaa aivan valmiiksi, koska porakoneen vanhat akut eivät jaksa yhtä kauan kuin työmiehet. Urakka jää kesken, mutta jatkuu seuraavana päivänä. Ammattiosaamisen näytön arvioimista se ei häiritse, sillä opiskelijan osaaminen on jo voitu todeta riittävän monipuolisesti.

Ammattitaitovaatimuksissa sanotaan, että työssä pitää
osata hyödyntää paikallisia materiaaleja. Nämä
tukikivet ovat takuulla paikallisia :)

Raivaus- ja viitoitustyö onnistuu hyvin ja itsenäisellä otteella. Eväät nautitaan tulipaikalla, sitten kamppeet ja porukka veneeseen ja kohti koulun rantaa. Kun työn tekemistä on seurattu paikan päällä, ammattiosaamisen näytön ja työssäoppimisjakson arviointi sujuu opettajan toimistossa joutuisasti ja selvin sävelin.

Arvioijan eväshetki tutkinnon perusteiden seurassa

Opettajaesittelyssä Jonne Salonen

---



Jonne luottotyövälineessään



 

Jonne Salonen on seikkailulajien taitaja ja luontoalan yrittäjä, joka toimii etenkin Asikkalan luonto-ohjaajien erikoistumiskurssien opettajana.

 

- Omaa sydäntäni lähinnä ovat kalliokiipeily, koski- ja merimelonta sekä retkeily kaikkina vuodenaikoina. Näitä lajeja yhdistää elämys- ja seikkailupedagogiikka, jota hyödynnän kaikessa työssäni. Koko elämän kattava/kestävä kasvaminen ja kehittyminen on ehkä tärkein elementti, jota haluan toteuttaa sekä työssä että omassa elämässäni, Jonne kertoo.

Viime lukuvuoden aikana luonto-ohjaajaopiskelijat tutustuivat Jonnen opetusfilosofiaan esimerkiksi melontaohjaajan pätevyyteen valmistavalla kurssilla, joka toteutettiin pääosin useiden pitkien melontaretkien muodossa. Elämys- ja seikkailupedagogiseen lähestymistapaan kuuluu oppijoiden ja ryhmän vastuuttaminen, mikä esimerkiksi melontakurssilla näkyi oppilaiden ottamisena vahvasti mukaan retkien suunnitteluun ja valmisteluihin. Melontaetapeilla kukin on vuorollaan suunnistajana, ryhmän johtajana ja pelastajana. Kesäkuun alussa kurssilta valmistui 7 melontaohjaajaa.

- Oma ajattelutapani ja oma kasvuni ihmisenä on saanut vahvasti vaikutteita korealaisesta elämänkatsomuksesta. Noin 18 vuoden ajan elämästäni olen harrastanut ja opettanut korealaisia kamppailulajeja (TaeKwonDo ja HoiJeonMooSol). Itämainen elämänkatsomus tai ideologia on mielestäni hyvin lähellä elämys- ja seikkailupedagogista ajattelutapaa.

Turvallisuusosaaminen on seikkailulajien perusta

Elämys- ja seikkailulajien turvallinen ohjaaminen edellyttää paitsi vahvoja omia lajitaitoja, myös ohjausosaamista. Jonne Salonen on juuri valmistumassa melontakouluttajaksi (Suomen Melontakouluttajat ry). Hän on myös kiipeilyn ohjaaja SCI (Sports Climbing Instructor), WFR eli Wilderness First Responder (kansainvälinen eräensiapukoulutus) sekä Outward  Boundin seikkailuohjaaja/kouluttaja.

- Luonto ja luonnossa liikkuminen on aina ollut iso osa elämääni. Vuodesta
1998 se on ollut myös päätyönä eri muodoissaan eri organisaatioissa esim.
Lahden nuorisopalvelut, Lahden erityisnuorisotyön yksikkö, Outward Bound
Finland Ry, yksityiset lastensuojelulaitokset.. Samalla olen toiminut enemmän tai
vähemmän yrittäjänä luontoalalla. Myös Salpauksessa olen toiminut jo useiden vuosien ajan tuntiopettajana. Tällä hetkellä olen yrittäjä yrityksessä Dynact Oy, Jonne listaa monipuolista työkokemustaan.

Tulevana syksynä Jonnen tuo taas Asikkalaan elokuussa käynnistyvä köysitoimintakoulutus. Henkilökohtaisen harjoittelun ja ohjaustaitojen opiskelun kautta luonto-ohjaajaopiskelijat voivat saavuttaa riittävät taidot Suomen Kiipeilyliiton köysitoiminnanohjaajakurssien läpäisemiseen. Köysitoiminnanohjaajan pätevyys on hyvä valtti luontoalan työmarkkinoilla.

Mitä mahtaa tällainen tyyppi tehdä vapaa-ajallaan? Taitaa mennä aika pitkälle samoissa merkeissä kuin työajallakin - mukana seikkailuissa vaimo, tytär, poika sekä labradorinnoutaja Turo :)

Suhteellisen varma melkein kaikesta

Lotta Hämäläinen valmistui tänä keväänä luonto-ohjaajaksi Koulutuskeskus Salpauksesta. -Yllätyin siitä, miten monipuolisesti omat opinnot oli mahdollista toteuttaa. Vaikka en itse ollutkaan kovin paljon koululla, alkuvaiheen opinnoista sai kuitenkin aika paljon irti. Sain esimerkiksi hyvän käsityksen siitä, mitä alalla vaaditaan. Opin myös esim. lajintuntemusta, jota pystyi työssäoppimispaikassa heti hyödyntämään asiakkaiden kanssa.

Luonto-ohjaaja voi päästä myös eräkokin hommiin..

- Valmistuttuani palasin oppaan työhön ja myyntitehtäviin Erähotelli Nellimiin, jossa olin pitkään laajennetussa työssäoppimisessa. Vaikka saa tällä alalla kyllä tehdä kaikkea muutakin - olen esimerkiksi baarimikko, kokki, siivooja, raksanainen tai mitä tahansa tarvitaankin. Minusta oli myös positiivista, että koulun kautta sai helposti suoritettua esim. hygieniapassin, ensiapukurssit ja matkailualan turvallisuuspassin.  

- Minusta luonto-ohjaajaksi sopii aktiivinen ja toimelias ihminen, joka osaa ja tykkää tehdä monenlaista hommaa. On hyvä olla suhteellisen varma melkein kaikesta, mitä tekee - ja jos ei ole, sitä ei saa missään nimessä näyttää, Lotta pohtii naureskellen.

Luonto-ohjaajan koulutukseen on mahdollista hakea vielä täydennyshaussa 5.-12.7.2013. Koulutukeskus Salpauksessa luonto-ohjaajia koulutetaan Asikkalan toimipisteessä Asikkalan kirkonkylällä. Koulutus kestää 2-3 vuotta riippuen siitä, onko opiskelijalla aikaisempaa tutkintoa suoritettuna. Hae osoitteessa www.haenyt.fi heti 5.7., niin pääset aloittamaan syksyn opiskellen mm. retkeilytaitoja ja luonnontuntemusta Asikkalassa Päijänteen rannalla!

Työssäoppimispaikan esittely - Heinolan lintutarha

Hei kaikki, Ville täällä taas!

Nyt sain tehtäväksi kertoa vähän Heinolan lintutarhasta, jossa olin 2kk työssäoppimassa huhti-toukokuun välisenä aikana. Vaikka en opiskellutkaan pieneläinhoitajaksi, pääsin sinne silti työssäoppimaan. Työssäoppimisen tarkoituksena oli oppia luontopalveluiden järjestämistä ja ryhmien ohjaamista.

Mitä pääsin tekemään?
Lähinnä pääsin opettelemaan lintutarhan historiaa ja kertomaan linnuista asiakkaille, sillä jouduin vetämään asiakkaille kierroksia lintutarhalla ja kertomaan linnuista eri ikäisille ihmisille. Ja siinä välissä kun ei ollut ryhmiä, pääsin kunnostamaan lintutarhaa ja hoitamaan lintujen häkkejä sekä tekemään linnun ruokaa.
       Kerran kun minun piti olla vain mukana kierroksella ja tarkkailemassa, miten toiset oppaat opastaa asiakkaita, sainkin yllätysryhmän, jossa ryhmä jaettiin puoliksi ja minä opastin toista ryhmää ja toinen opas opasti toisia. Mutta koska minulla on monen vuoden harrastuspohja linnuista, osasin kertoa niistä sentään jotain eikä mennyt sormi suuhun.

Mikä oli parasta?
Ehkä parasta oli siivota lintujen häkkejä, vaikkakin se oli jätöksien puhdistamista ja ruuan laittamista, mutta koska siinä oli lintuja ympärillä, se oli sen takia hauskaa. Ja toisiksi hauskinta oli ryhmän vetäminen. Vaikka aluksi jännitti ennen kun edes ryhmä oli paikalla, kun sain suun auki, jännitys hävisi ja kierroksen jälkeen asiakkaat olivat tyytyväisiä. Eräässä esikouluryhmässä yksi lapsista halusi halata kierroksen jälkeen. Mikä voikaan olla palkitsevampaa?

Mitä olisin halunnut tehdä enemmän?

Työssäoppimisessa jäi eniten harmittamaan, etten päässyt hoitamaan ja olemaan itse lintujen kanssa tekemisissä enemmän. Tosin se onkin ymmärrettävää, kun työssäoppiminen painottui enemmän ryhmien opastamiseen, eikä ollut tietoa ja taitoja lintujen hoitamisesta.

Sinikelta-ara "kamu"

Asikkalan asuntolat

Hei kaikki blogin lukijat. Olen Ville Timonen ja opiskelin luonto-ohjaajaksi täällä Asikkalassa 3 vuotta, ja nyt haluaisin esitellä uusille asukkaille ja miksi ei vanhemmillekin tätä asuntolaelämää.

Millainen on asuntola sisältäpäin?

Soluasuntoja, joissa itse asuin 3 vuotta, löytyy yhteensä 16 kappaletta. Niistä kahdeksan kappaletta on 4 henkilön soluja, joiden sisältä löytyy yhteinen vessa- ja suihkutila, yhteinen keittiö sekä 2 huonetta, joihin mahtuu kumpaankin 2 asukasta. Ja kahdeksan kappaletta on 8 henkilön soluja, joiden sisältä löytyy kaksi vessaa ja toisen vessan yhteydessa on suihkutila, sekä yhteinen keittiö ja 4 huonetta joihin myös mahtuu 2 asukasta asumaan.

Soluissa on valmiina mikroaaltouuni, sohva, uuni, hella ja sängyt.

Solurakennus.

Entä onko asuntolassa tekemistä?

Kyllähän sitä löytyy, kunhan on vaan halua. Asuntolan valvojat ovat kehittäneet yhdessä asukkaitten kanssa tekemistä, mm. bänditoimintaa, Lahdessa käymistä. Myös yhteistila löytyy, jossa on biljardipöytä, televisio sekä erillaisia lauta- ja korttipelejä. Päärakennus on auki ilta 9 asti. Siellä voi olla koneella tai salissa pelata pallopelejä sekä löytyy myös kuntosali. 

Solurakennuksia löytyy kaksi kappaletta, joiden edestä löytyy punainen vapaa-aika tila.

Ja mikä on sellainen paikka, missä ei olisi sääntöjä?

Tässä kerron muutaman niistä: hiljaisuus alkaa kello 22.00 ja jatkuu sinne aamu 6 asti. Vierailuaika loppuu kello 21.00 koskien sekä ulkopuolisia sekä muita asuntolassa asuvia opiskelijoita. Päihteiden, tupakkatuotteiden sekä huumaavien aineiden käyttö asuntolassa on kiellettyä kaikilta.

Tarkemmat säännöt voit lukaista täältä.

Jos sinulta löytyy lemmikki, jonka haluat ottaa mukaan asuntolaan asumaan seuraksi, on sekin mahdollista. Lemmikille ja sinulle löytyy oma kämppä Mummola -rakennuksen puolelta.

Mummolan yhteistila jossa voi seurustella ja katsella tv-ohjelmia.

Keittiö löytyy myös nälän yllättäessä.