Metsässä syksyisessä

Eipä luonto-ohjaajan koulutus tunnu paljon miltään, ellei välillä retkeillä. Nyt kun uudet opiskelijat ovat ehtineet opiskella perusretkeilytaidot (joita monella oli toki ennestään), on aika lähteä perinteiselle patikka-/telttaretkelle Päijänteen kansallispuistoon Kelventeen harjusaarelle. Nyt lähtöä edeltävänä iltana syyssää ei näytä ihan parhaita puoliaan, mutta ennusteiden mukaan huomenna ei pitäisi sataa, ehkä iltasella aurinkokokin kurkistaa. Se lupaa hyvää iltanuotion kokkailuille.

Uskollinen työtoverini valmiina lähtöön

Opettajalle työhön kuuluvat retket ovat toisaalta tiukkoja rypistyksiä kaikkine valmisteluineen ja suunnittelemisineen, mutta itse retkellä olo on toisaalta yleensä aika leppoisaa. Varsinkin tällaisena hetkenä, kun rinkkaan on saatu sovitettua pop-up-ravintola, yhden hengen hotellihuone vuoteineen, kulkijan apteekki ja viihdekeskus unohtamatta tietenkään soveliasta vaatevarastoa, retkelle lähteminen tuntuu etuoikeudelta. Kun opiskelijoiden kanssa tehtäviä retkiä on takana useampia, osaa jo itsekin varata rinkkaan vähän ylimääräistä tilaa (ja tietysti omia voimia) siltä varalta, että joku ensikertalaisista patikoijista uupuu taakkansa alle. Turhat tavarat ovat jo ajat sitten jääneet pois pakkauslistalta. Vaatteiden valitseminen on nopeaa, kun mukaan lähtevät hyviksi havaitut, vanhat tutut kamppeet. Vielä kun oppisi retken jälkeen varastoimaan varusteet sellaiseen paikkaan, josta ne löytyisivät haeskelematta seuraavana vuonna :)

Huomenna siis veneillä suunta Kirkkosalmeen ja siitä leppoisasti vaeltaen kohti Isohietaa. Täytyypä vielä työntää taskuun paperia ja kynä iltanuotion yllätysohjelmaa varten.