perjantai 31. lokakuuta 2014

Luota prosessiin

Meillä Asikkalassa luonto-ohjaajien toinen koulutusvuosi tapahtuu tiimioppimisen keinoin, omaa NY-yritystä pyörittäen. NY - vuosi yrittäjänä -ohjemassa opiskelijat perustavat oikealla rahalla lukuvuoden ajan toimivan yrityksen, jonka toimintaa he ohjaavat itse alkaen ideoinnista ja päättyen yrityksen lopettamiseen. Luontoalan opiskelijoiden NY-yritykset tuottavat tietenkin erilaisia luonto-ohjelmapalveluja sekä maastoruokailuja.

Erätuuli NY:n tulevan ruokalistan salaisia aseita

Tiimioppiminen taas tarkoittaa sitä, että opiskelijaryhmä saa oppimisprosessin omiin käsiinsä opettajan siirtyessä valmentajan rooliin. Valmentajana opettaja ei anna valmiita ratkaisuja tai päätä, miten toimitaan. Opiskelijaryhmä päättää NY-yrityksensä asioista itsenäisesti valmentajan ohjatessa oppimisprosessia. Kuulostaa epämääräiseltä, ja takuulla myös tuntuu siltä opiskelijoiden arjessa. Tiimioppimisessa mitään opetussuunnitelman sisältöjä ei pelkästään "käydä läpi". Se, mitä opitaan, opitaan käytännön kokemusten (oikean työn), yhdessä ajattelemisen (dialogin) ja jatkuvan kehittämisen kautta.

Ahdistusta tiimioppimisen prosessiin tuo esim. se, että pitäisi uskaltaa kokeilla vähän keskeneräistäkin. Suurin osa meistä Asikalassa pyörivistä on suorittanut ns. vanhanaikaisen peruskoulun tai vastaavan. Ensin on ladattu pää tietoa täyteen, vasta sitten saa ryhtyä soveltamaan. Tässä on se ongelma, ettei ihmistä nykyisten oppimiskäsitysten valossa voi ladata täyteen tietoja ja taitoja. Jokainen oppija rakentaa asioista oman versionsa, oman käytännöllisen teoriansa, jonka mukaan ammatissaan sitten toimii. Valitettavasti ei ole mahdollista omaksua sellaisenaan kenenkään muun itselleen rakentamaa toiminta- ja ajattelutapaa. Se on kasattava itse. Parhaiten se onnistuu, kun tieto ja yksittäiset taidot saavat työtä tehdessä tarttumapinnan ja viitekehyksen, asiayhteyden, jossa niillä on merkitystä.

Tiimioppimisessa työtä tehdessä saadut oivallukset ruokkivat "ammatillisen teorian" muodostumista. Pyritään hankkimaan perusteltua käytännön osaamista, omakohtaista, merkityksellistä tietoa. Esimerkiksi ryhmien ohjaamisen periaatteet voi kyllä opetella teoriassakin, mutta osaamiseksi se kääntyy vasta kokeilujen jälkeen. Kun palaute tulee suoraan asiakkailta, se sataa suoraan tiimioppijoiden osaamislaariin. Opettajakin osaisi kyllä kertoa, että on tärkeää kertoa asiakkaille päivän aikataulu ja ohjelma. Jos taas asiakas kertoo palautteessa viihtyneensä huonosti, koska ei tiennyt, mitä tapahtuu seuraavaksi ja kauanko aikaa saunomiseen on varattu, se on tärkeä ja ajankohtainen tieto. Juuri sitä tiimioppija juuri nyt tarvitsikin onnistuakseen seuraavalla keikalla paremmin.
Tämän vuoden NY-yrityksen logo komistaa hirsikodan sisäänkäyntiä

Jotta oppimisen mylly pyörisi kunnolla, täytyy olla sekä käytännön tekemistä että sen pohtimista. Ilman jompaa kumpaa ei tapahdu kehitystäkään. Nyt kun Erätuulen herkullisista ruoka-annoksista on markkinointikuvat olemassa, voi alkaa oppiminen ruokapalvelujen tuottamisesta. Se on paljon muutakin kuin annoksen valmistamista. Mitä kaikkea muuta? Se tiedetään täällä Asikkalassa muutaman kuukauden päästä, kunhan riittävän moni asiakas on annoksensa eteen saanut, syönyt ja maksanut. 

lauantai 18. lokakuuta 2014

Salpauksen opettajien VES-päivä

Opiskeluni luonto-ohjaajana ovat loppuvaiheessa, ja haluaisin jakaa kokemuksiani luokkamme Villituli NY:ssä mukana olemisesta. Mukaan mahtui aluksi loputonta luonto-ohjaajan alaan kuuluvien ohjelmien ja palveluiden tuotteistamista, markkinointia ja kohdeyleisön miettimistä. Lopulta jokainen keikka kuitenkin suunniteltiin erikseen asiakasta varten. Erityisesti mieleen jäi näyttökokeeni suoritus joka toteutettiin 38:lle Salpauksen opettajalle - ei hassumpi näyttökoeyleisö!

Saimme Salpauksen opettajilta pyynnön toteuttaa ruokailu ja virkistystoimintaa Virkaehtosopimus(VES)-päivää varten. Päätin ottaa vetovastuun yhdessä luokkalaiseni Annin kanssa ja suorittaa siitä samalla luontopalveluissa toimimisen näytön. Aloimme miettimään ohjelmaa - mikä olisi tarpeeksi jännittävää ja kiinnostaisi niin miehiä kuin naisia? GPS-rata koulun lähimaastossa jonka rasteilta löytyisi ainekset lettutaikinan tekoon? Idea kaatui siihen ettei ohjaajia olisi riittävästi vahtimaan pieniä ryhmiä jotka hajaantuisivat maastoon. Mistä kaikki innostuisivat ja mitä voisi vetää niin suurelle ryhmälle?

Ohjelmaan kuuluisi ainakin aamupala kodalla ja kierros koulun tallilla, pieneläinhoitolassa ja navetalla. Tähän saisi kulumaan helposti parikin tuntia koska erilaisia tutkailtavia eläimiä on koulullamme paljon. Käytännön asiat kuten äänen kuuluminen isolle ryhmälle huolestuttivat luonnostaan pieniäänistä kirjoittajaa- tarvitsenko megafonin? Sellainenkin oisi löytynyt koulutuspäällikön toimistosta, mutta päätin tyytyä partiopilliin. Opettajat tiedustelivat ratsastuksen mahdollisuudesta. Päätimme jakaa ryhmän kahtia koulukierroksen jälkeen ja viedä toisen puoliskon talutusratsastukseen tallille ja toiselle puoliskolle vetää liikunnallisia pelejä ja leikkejä.

 Sovimme vierailustamme pieneläinhoitolan ja navetan kanssa. Asiakkaalle lähetettiin tarjous keikasta, aikataulu hiottiin viiden minuutin tarkkuudelle, vastuualueet jaettiin, riskianalyyseja ja turvallisuussuunnitelmia laadittiin ja kauppalista tehtiin. Koska päivä olisi lauantai ja alkamisajankohta heti aamusta, päätimme jäädä koululle perjantaina yöksi. Aikaa jäisi kala-ja kasvikeiton sekä korvapuustien leipomiseen ja oman työntekijäporukan infoamiseen.

Päivä lähestyi ja vaikka suunnitelmat oli tehty huolellisesti, olin epävarma miten kaikki onnistuisi. Tämä olisi ensimmäinen iso asiakaskeikka ja vielä näyttökoe samalla..  Perjantaina keitimme 38:lle hengelle kalakeiton ja kasviskeiton kasvissyöjille. Viime hetken ostoksille piti lähteä kokkimme ollessa tyytymätön kalakeiton mausteisiin ja koululta ei läydykkään toista jumppapalloa norsufutikseen! Tästä meinasi tulla ongelma kunnes löysimme ehjän jumppapallon ja pumpun Vääksyn kirpputorilta - mikä säkä. Aamulla heräsimme puoli seitsemältä ja lähdin asettamaan peliratoja valmiiksi. Tarkistin varustelistasta että kaikki tarvittava on paikoillaan - jumppapallo norsufutikseen, törpöt maalimerkeiksi, pölkyt naulat ja vasarat naulaviestiä varten, kolme mölkky-peliä ja kuusi kumisaapasta saappaanheittoon. Lisäksi viime hetken henkilökohtaisten ohjaajan varusteiden tarkistus: EA-laukku, kännykkä, palautelaput, pilli, kyniä ja radiopuhelin.

Katoimme aamupalan ja kello yhdeksän opettajat saapuivat. Esittäydyimme, Anni piti alkupuheen ja kerroimme päivän ohjelman. Lähdimme kierrokselle pieneläinhoitolaan ja navettaan, minkä jälkeen hajaannuimme, osa tallille Annin johdolla ja loput maneesiin ensimmäistä peliä pelaamaan. Ja todellakin loput, koska alunperin suunitelmissa oli, että ratsastamaan lähtee 4-6, mutta sinne lähtikin melkein puolet ryhmästä. Olin jännittänyt peliohjeideni tajuttavuudesta mutta hyvin menivät perille. Miehet innostuivat norsufutiksesta että olisi voinut pelata toisenkin erän, mutta pistin porukan liikkeelle toteuttamaan loput aktiviteetit. Vuorossa naulaviesti, saappaanheitto ja pyykkipoikahippa Tiinan kanssa yhdessä ohjeistaen. Jokaiseen leikkiin oli varattu 15 min, mutta aikaa jäikin ylimääräiset viisi minuuttia, niin tehtiin vielä ex temporeena horoskooppijono, jossa pelaajien pitää pantomiiminä esittää horoskooppimerkkinsä ja asettua jonoon. Huh helpotus - aktiviteettiosuus oli lopussa ja Annin tallilaiset saapuivat. Jäljellä enää ruokailu kodalla ja palautteen kysely.

Palaute oli positiivista (erityisesti kalakeittoa kehuttiin). Kävimme porukalla fiilikset läpi, aikataulutus oli ainakin onnistunut ja tallilla oli mennyt myös mukavasti, vaikka ratsastajia olikin yhtäkkiä puolet enemmän kuin ilmoitettu. Stressi purkautui niin että kädet tärisivät ja huomasin etten ollut hengittänyt kunnolla viimeiseen neljään tuntiin.. mutta ohi oli, matka jatkui kotia kohti ylijääneet korvapuustipussit sylissä.

Tiia Koivisto, LUONN12

Kiitos ja näkemiin :)

perjantai 19. syyskuuta 2014

Osaaminen tähtäimessä

 Ammatillisen koulutuksen tutkinnot ovat muuttumassa. Uudet tutkinnon perusteet astuvat voimaan 1.8.2015. Tutkinnoista pyritään tekemään entistä selkeämpiä. Samalla toivotaan, että ne vastaisivat yhä paremmin muuttuvan työelämän tarpeita. Opiskelijoiden kannalta muutos tarkoittaa entistä joustavampia ja yksilöllisempiä oppimispolkuja sekä entistä tehokkaampaa osaamisen tunnistamista. Osaaminen ratkaisee - ei esim. koulun penkillä kulutettu aika. Opintoviikot jäävät historiaa ja vaihtuvat osaamispisteiksi. Mitä enemmän osaamispisteitä jostakin tutkinnon osasta saa, sitä keskeisempää ja laajempaa osaamista sen suorittaminen edellyttää.

Koulutuskeskus Salpauksen Asikkalan toimipisteessä kokeillaan osaamisperusteisuutta jo lukuvuonna 2014-2015. Luonto-ohjaajien koulutukseen osaamisperusteisuus sopiikin hyvin. Luonto-ohjaajaksi opiskelevien taustat ovat aina olleet hyvin kirjavia. Samassa luokassa istuvat suoraan peruskoulusta tulleet ja jo useamman ammatin opiskelleet tai vaikkapa useita vuosia yrittäjänä toimineet opiskelijat. On selvää, että osaamisessakin on suuria eroja. Joku on heti ensimmäisellä viikolla valmis aloittamaan asiakasryhmien ohjaamisen, toinen tarvitsee vielä pari vuotta ohjaajaksi kasvamiseen.

Luonnontuntemus kuuluu luonto-ohjaajan perustaitoihin. 

Yksilölliset opintopolut ovat olleet luonto-ohjaajien koulutuksessa osa arkipäivää jo pitkään. Esimerkiksi laajennettu työssäoppiminen on antanut monelle mahdollisuuden kehittyä ammatissa muuta ryhmää nopeammin ja etsiä työkentältä juuri niitä oman kasvun kannalta keskeisiä taitoja ja tietoja. Myös osaamisen tunnistamista on käytetty - moni opiskelijoistamme on hankkinut alalla tarpeellista osaamista esimerkiksi harrastusten tai vapaaehtoistyön kautta. Ei samoja asioita tarvitse uudestaan opiskella. Tarvittaessa osaamista voi täydentää osallistumalla opetukseen. Sen jälkeen suoritetaan ammattiosaamisen näyttö, jossa osaaminen arvioidaan oman alan käytännön työtehtävissä.

Retkikeittimen käyttötaidot on helppo todeta :)
Sellainen ihan oikea osaamisperusteisuus vaatii kuitenkin opetushenkilöstöltä ja koulun toiminnalta paljon enemmän. Kun enää ei tarvitse tuijottaa opintoviikkoja ja opetukseen osallistumista, näkökulma muuttuukin ihan toisenlaiseksi. Jos opiskelija on aikaisemmin puristettu kolmivuotisen opetusmankelin lävitse, opettaja voinut tavallaan olla rauhallisin mielin. Keskeiset tiedot ja taidot on varmasti "käyty läpi". Kun opettajan toimistossa istuukin hänelle melkein vieras opiskelija, joka kertoo osaavansa vaikkapa erityisryhmien ohjaamisen jo ennestään, tuntuu opettajasta kuin langat lähtisivät lapasesta. Mistä minä voin tietää, että hän osaa? Entä jos osaa "väärin", kun en ole itse opettanut? Tai jos hänen osaamisestaan puuttuukin jokin opettajan mielestä tärkeä palanen?

Joskus osaamisen toteaminen on helppoa ja turvallisen tuntuista. Partiotaitokisoja kiertävä hallitsee ihan takuulla retkeilyn perustaidot. Ammatikseen kehitysvammaisia ohjannut osaa erityisryhmien ohjaamisen takuulla paremmin kuin koululla 10 ov tutkinnon osan opiskellut. Vaikeampaa on, jos opiskelija hallitsee osan asioista, mutta osa on vielä hakusessa. Miten hän ottaa puuttuvat taidot haltuunsa? Miten varmistetaan, että opiskelija voi oppia juuri tarvitsemansa asiat esim. työssäoppimisjaksolla?


Melontaohjaajaksi haluavan pitää hankkia 500 km melontakokemus.
Mutta opettavatko kilometrit vai aktiivinen treeni?

Osaamisperusteisuus vaatii opiskelijaltakin enemmän. Hänen pitää pystyä itsekin arvioimaan omaa osaamistaan ja pyrkimään aktiivisesti hankkimaan sitä puuttuvaa osaamista. Jos esim. vieraskielisten asiakkaiden kohtaaminen tuntuu vaikealta, sitä ei pidä väistää. Pitää hakeutua niihin tilanteisiin, joissa pääsee puhumaan kielillä. Jos asenne opiskeluun on "mahdollisimman äkkiä pois", sillä osaamisella tuskin työllistyy. Jos taas tavoittelee mahdollisimman hyvää ammattitaitoa, siihen osaamisperusteisuus soveltuu loistavasti. Jo hallussa olevat asiat voi kuitata nopeasti ja keskittyä sitten itselle tärkeämpien taitojen opiskeluun.

Luonto-ohjaajien NY-yrityksessä sovellettava tiimioppiminen tukee osaamisperusteisuutta. Kaikkien ei tarvitse (eikä ole mielekästäkään) tehdä samoja asioita samaan aikaan. Joku tiimin jäsen voi käyttää enemmän aikaa vaikkapa lapsille soveltuvien ohjelmapalvelujen kehittämiseen. Kun palikat ovat kasassa, hän voi tuoda saamansa oivallukset ja luomansa tuotteet koko tiimin sovellettaviksi. Tiimin muille jäsenille jää aikaa esim. markkinoinnin tai laskutuksen haltuun ottamiseen, tai vaikkapa maastoruokatuotteiden kehittelyyn. Kun tiimi jakaa kokemuksensa ja työstää asioita yhdessä dialogin kautta, jokaisen työpanos hyödyttää koko tiimin oppimista.

maanantai 25. elokuuta 2014

Tiimioppiminen. Siinä on vääntöä.


Opettajan työtä on opettaminen. Opiskelijan tehtävä on opiskella. Tavoitteena molemmissa on osaaminen. Välillä opettajan työ tuntuu kuitenkin siltä, että opiskelijoiden päätehtävä on istuminen/nuokkuminen ja opettajan itsestäänselvyyksistä puhuminen, yhteisenä tavoitteena saada tunnit kulumaan. Ei sen tarvitse olla niin. Tulkaa vaikka katsomaan, millaista on toisen vuoden luonto-ohjaajaopiskelijoiden koulunkäynti tälläkin hetkellä. 

Koulutuskeskus Salpauksen Asikkalan toimipisteessä on viime keväästä asti käynnistelty tiimioppimisen prosesseja. Tiimioppimisessa opiskelijaryhmä ottaa oppimisen omiin käsiinsä opettajan siirtyessä valmentajan rooliin. Opiskelun tavoitteet löytyvät toki opetussuunnitelmista, mutta niiden tarkempi sisältö ja tavat oppia suunnitellaan yhdessä. Opettajat lakkaavat opettamasta. Opiskelijat alkavat oppia. Kuulostaa oudolta, mutta siltä se vaikuttaa. 

Avokanooteista saadaan turvallinen ja vakaa "katamaraani"
kiinnittämällä kaksi kanoottia toisiinsa vaakapuiden avulla. Ei tätä
huvin vuoksi tehdä, vaan tulevaa asiakaskeikkaa varten.
 Tiimioppiminen on ajoittain epämääräinen prosessi, jonka päätepistettä ei tiedä etukäteen kukaan. Eivät tiimin jäsenet eivätkä heidän valmentajansa. Jokaisella on varmaan tähtäimessä ammattiin valmistuminen, mutta etukäteen ei voi tietää, mitä kaikkea tiimin oppimisprosessin aikana tulee opittua. "Tulee opittua?" kysyy opettaja. Herregud. Eikö se oppiminen pitäisi suunnitella tarkemmin? Eikö olisi hyvä olla vähän enemmän rakennetta ja jotain rotia.. Tiimioppimisesta puhuttaessa sanotaan usein "luota prosessiin." Sitä ei voi liian usein sanoa.

Tämä ei varsinaisesti liity tiimioppimiseen, mutta
makuupussikin voi olla oloasu :)
Ensimmäisen vuoden luonto-ohjaajaopiskelijat ovat aloittaneet opintonsa kutakuinkin normaalilla tavalla. Retkeilyvarusteita tutkitaan ja niiden käyttöä opetellaan. Joku tekee ensimmäiset kiehisensä tai klapinsa, toinen kokeilee erätaitojen opettamista kokemattomammille. Toisen vuoden ryhmä taas on hypännyt mukaan "hippibussiin" ja perustanut kolme NY Vuosi yrittäjänä -harjoitusyritystä käynnistäen niiden liiketoiminnan. Nämä toisen vuoden opiskelijat suorittavat suuren osan jäljellä olevista opinnoistaan tehden asiakaskeikkoja - siis tuottaen koulun tiloilla ja välineillä ohjelmapalveluita ja maastoruokailuja oikeille, maksaville asiakkaille. 

Tiimioppimista sovellettaessa on hyväksyttävä se, etteivät kaikki opi yhtä paljon eivätkä samoja asioita. Tietty vähimmäistaso voidaan jokaiselta esim. ammattiosaamisen näytöissä edellyttää. On kuitenkin täysin ok, että joku innostuu vaikka maastoruokailuista niin paljon, että hakeutuu keittiön puolelle jokaisella ruokailun sisältävällä keikalla. Toiselle on tärkeää kehittää ohjaustaitojaan - silloin esimerkiksi kodan, saunojen ja muiden toimintaympäristöjen huolto saattaa jäädä vähemmälle. Tiimioppimisessa jokainen kuitenkin tuo oppimansa asiat tavalla tai toisella tiimin eduksi. Jokaisen ei tarvitse lämmittää rantasaunaa kymmentä kertaa, jos yksi pystyy tuomaan  kokemustensa perusteella tiimille täydelliset juuri sen saunan lämmitysohjeet. Tieto ja kokemukset jaetaan toisille. Ehkä vähän hassuin sanamuodoin, joskus vain sanomalla painokkaasti "Älkää sitten ikinä...", mutta se on kaikki merkityksellistä tietoa, jota voidaan hyödyntää yhdessä tekemisessä. 


Kanooteista tehty katamaraani koemelonnassa.
Kun luennoilla istumista ei tiimioppimiseen juurikaan kuulu, opiskelijat voivat hyödyntää kaiken ajan oikeiden töiden valmisteluun ja keikkojen tekemiseen. Jokainen keikka opettaa ja heittää siihen osallistuneita eteenpäin kuin runollinen aalto taitojen meressä. Sadan keikan jälkeen tiimin dialogiringissä istuu rautaisia ammattilaisia. Päätökset tehdään kokemuksen tuomalla varmuudella. Työelämään lähtee osaajia, joille ei huteja juuri tule. Ja jos tulee, ne osataan kääntää entistä paremmaksi tähtäämiseksi seuraavassa tehtävässä.




tiistai 20. toukokuuta 2014

Ammattia vaihtamassa? Hae nyt luonto- tai kalakoulutukseen Asikkalaan!

Tänään 20.5. käynnistyy Koulutuskeskus Salpauksessa erillishaku muutamille aloille. 10.6. asti on mahdollista hakea opiskelemaan mm. luonto- ja ympäristöalan tai kalatalouden perustutkintoa, vaikka olisi jo suorittanut ammatillisen tutkinnon tai korkeakoulututkinnon.

Kevään yhteishaku poikkesi aiemmista vuosista siten, etteivät esimerkiksi jonkin ammatillisen perustutkinnon jo suorittaneet voineet osallistua hakuun. Meillä Asikkalassa melko suurella osalla uusista opiskelijoista on aikaisemmin ollut jo jokin toinen ammatti hankittuna. Esimerkiksi luonto-ohjaajiksi hakeutuvissa on ollut matkailu-, liikunta-, nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen tai hoitoalan perustutkinnon suorittaneita. Nyt alkanut erillishaku antaa alanvaihtajillekin mahdollisuuden tulla opiskelemaan itselleen uusi ammatti.

Turvallisuustaidot ovat tärkeitä vesillä liikuttaessa.
Kuvassa pelastautumisharjoitus Lahden Järvipelastajien johdolla. 

Luonto- ja ympäristöalan ja kalatalouden koulutuksesta voit lukea lisää tästä blogista, opettajien ja opiskelijoiden kirjoittamana. Voit myös kysyä lisätietoja koulutuksesta opinto-ohjaajilta tai suoraan alojen opettajilta, esim. hanna.salminen(at)salpaus.fi (luontoala) tai arto.immonen(at)salpaus.fi (kalatalous).

Erillishaun hakuohjeet tästä: Erillishaku 20.5.-10.6.2014

Käytännönläheinen opiskelu, työssäoppiminen, hyvä motivaatio ja
yrittäjähenkinen työskentely synnyttävät vahvaa osaamista.
Kuva pian valmistuvien luonto-ohjaajien asiakaskeikan ruokatarjoiluista. 


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Omia kokemuksia luonto-ohjaajaksi opiskelusta

Opiskelen luonto-ohjaajaksi ensimmäistä vuotta Koulutuskeskus Salpauksessa Asikkalassa päijänteen rannalla, oppilaitos sijaitsee ihanteellisella paikalla luontoalaa ajatellen. Kaunis Päijänne tarjoaa monenlaisia luontoaiheisia elämyksiä jokaisena vuodenaikana. Kelventeen luonnonpuisto sijaitsee mukavan melontamatkan tai lyhyen moottorivene pyrähdyksen päässä. Juuri Kelventeeseen teimmekin ensimmäisen yönyli kestävän retken. Vuoden 2013 luonto-ohjaaja luokka koostuu eri-ikäisistä ja eri tyyppisistä ihmisistä joita kaikkia yhdistää sama päämäärä, tulla hyviksi luonto-ohjaajiksi. Hyvä yhteishenki ja rento tekemisen meininki on meidän ryhmän juttu. Opiskelussa parasta on käytännönläheisyys.Opiskeluun kuuluu mm, kestävällä tavalla toimimista, luonnossa ohjaamista, ulkoilureittien rakentamista, luonto palveluissa toimimista, maastossa ruokailemista sekä yrittäjyyttä.
Olemme tehneet mielenkiintoisia retkiä lähialueen luontokohteisiin mm .Hollolaan Kiikunlähteelle joka on Suomen suurin lähdeallas pituudeltaan 400m ja leveimmältä kohdaltaan 100m. Vierailimme myös Tallukan näkötornissa ja Kalkkisten koskella. Kevään aikana matkaamme Helsinkiin luonnontieteelliseen museoon ja teemme melontaretken Kelventeen luonnonpuistoon.

Kiikunlähteellä

Tallukan näkötornissa

Kalkkisten koskella
Olemme harjoitelleet  raivaussahan ja moottorisahan käyttöä sekä huoltoa. Konetunneilla pääsimme tutustumaan myös traktorilla ja mönkijällä ajamiseen. 


Moottorisahan käytön harjoittelua


Koulutukseemme kuuluu EA-1 ja EA-2 suorittaminen sekä Matkailualan turvallisuuspassi, hygieniapassi, sekä tulityö ja työturvallisuuskortit. Ensi syksynä perehdymme oman harjoitusyrityksen pyörittämiseen sekä käymme melontaohjaaja kurssin. Tätä kaikkea odotellessa. 

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Opettajaesittelyssä Jarno Räsänen

Jarno Räsänen
Jarno opiskelijoidensa yritysesittelyssä.
Salpauksen luonto- ja kalaopettajien esittely jatkuu.
Neljäntenä esitettävistä opettajista on luontoalan opettaja Jarno Räsänen. Poliisien mukaan hän oli ajokunnossa haastattelun aikana.
"Pääosin olen opettajana luonnonvara-alalla Asikkalassa. Olen myös yrittäjä ja luonto-ohjaaja." Opetustyössäni teen nykyisin noin puolet hommista etätöinä mikä on erikoista opettajan työssä sillä opiskelijoita näkee harvemmin eikä työskentely ole niin tiukasti sidottu kellonaikoihin." Jarno on jo rautainen alan ammattilainen ja on tehnyt luonnonvara-alan opettajana jo lähes 12 vuoden uran. "Työt aloitin 12.8.2002. Oli mielenkiintoinen työilmoitus ja siinä haettiin eräopettajaa. Ehkä syyt miksi lähdin kokeilemaan oli halu haastaa itsenä uuteen hommaan ja nähdä onko itsestäni siihen."
Eräoppaaksi kouluttautunut Jarno toimi ennen yrittäjänä yksin pienessä firmassa mutta yrittäjien yhteistyöverkko toi myös työkavereita. "Nykyään pyöriteen porukalla yritystä, ehkä vähän harrastuspohjalta mutta onhan ne hillot siinäkin aina välillä mielessä."
Jarnon opetustapa nojautuu vahvasti huumoriin ja omaan osaamiseen. "Parasta työssä on kun saa kontaktin oppilaisiin ja kaikilla on hauskaa ja hymy herkässä. Pitää kuitenkin muistaa se että hauskuuden on aina johdettava johonkin. Uuden oppiminen ja ihmisenä kasvaminen ovat tärkeimpiä asioita mitä nuorille voi tarjota. Kun kehityksen suunta on ylöspäin niin silloin on myös hauskaa ja taas kelpaa verorahoilla porskutella! Vaikeampia asioita ovat  suunnittelu ja paperityöt sekä oppilaiden kyttääminen. Poissaolot on merkattava ja oppilaille soiteltava jos heitä ei näy kouluun. Hankalia tilanteita tulee kun oppilaalla ei ole mielenkiintoa opiskeluun ja on jatkuvasti selviteltävä hänen menemisiä." Vaikka Jarnolla on taitoa nuorten kanssa niin aina ei nuorella kuitenkaan ole tarpeeksi paukkuja itsellään tsemppauksesta huolimatta. Työpaikan ilmapiiri on yleisesti ottaen hyvä mutta tarvitaan niin opettajien kuin opiskelijoidenkin panosta että se pysyy hyvänä. Parannettavaakin löytyy. "Mutta tärkeintä on juoda kahvia ja muistaa kaikki hyvät hetket."


Jarno ottaa koppia työstään.
"Tämä työ vaatii halua olla mukana tilanteessa.
Jos haluaa vain leikkiä opettajaa ja istua pöydän
takana niin ei saa millään koppia tästä hommasta.
Mukana täytyy olla täydellä sydämmellä ja
kainalokarvoilla." Tärkeää on Jarnon mielestä tukea
nuorten kasvua ja oppimista, nuorten omilla
pelisäännöillä ja tässä hän on onnistunut hyvin.  
"Ei tätä jaksa kahtatoista vuotta tehdä omien asioiden
takia. Jos tekisin niin olisin varmaan lähteny jo
talonmieheksi koska patterihan on helppo asiakas 
kun aina on vialla vaan termostaatti tai maalipinta."
Jarnon hyvät sosiaaliset taidot ja älykkyys näkyy hänen työskentelyssään vahvasti. Taito samaistua nuoriin on Jarnolla hallussa. Työ on pitänyt hänet nuorekkaana ainakin henkisesti ja hauskaa on samanlailla kuin opiskelijoillakin. "Peilin edessä ku seisoo niin ei sieltä enää ihan sellanen 20 vuotias takasin katso mutta kun on opiskelijoiden kanssa niin tuntuu hyvältä ja nuorekkaalta." Jarnoa kutsutaan myös Isä Räsäseksi. Nimi kuvastaa osuvasti Jarnon johtamistaitoja ja suurta viisautta ja syvälle piilotettua pehmoa. "Oikeastaan voisi olla Teini-Isä Räsänen ku oon niin nuori! Kyllähän tässä kun on jo ihan oikeastikin isä, niin toivoo että voisi antaa nuorille sellasia vinkkejä ja tippejä niin opiskeluun kun ihan elämääkin varten." Jarno on aina ottanut oppilaat avosylin vastaan niin metsässä kuin valmistujaisissakin.



Teini-Isä Räsänen oli ennen nuori ja kaunis. Nykyisin hän on enää vain ja.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Top 6 mukavinta hetkeä ensimmäisenä vuonna


Top 6 mukavinta kokemusta opiskeluiden ensimmäisenä vuonna

1. Seitsemisen vaellus
Oli ensimmäinen yhteinen luokkkavaellus, jonka aikana kaikki pääsivät tutustumaan toisiinsa.

2.  Moottorikelkkailu
Jäällä kruisailu moottorikelkalla tai sen kyydissä olo oli mukavaa ja vauhdikasta menoa.

3. Ensimmäinen letunpaisto kodassa
Kaksi kokenutta letunpaistajaopiskelijaa näytti, kuinka ei paisteta lettuja. Oppilas, joka ei ollut koskaan paistanut lettuja osasi tämän jälkeen tehdä täydellisen nuotioletun.

4. Lumikenkien ja hätämajoitteiden teko
Omatekemiä lumikenkiä pääsimme kokeilemaan ja toteamaan, mitkä olivat parhaimmat. Opimme myös tekemään hätämajoitteen luonnon antimista.

5. Veneretkeily Päijänteellä
Tätä retkellä opimme ajamaan moottorivenettä, kruisaillen pitkin Päijännettä, lopuksi Vääksyyn kahville.

6. Seinäkiipeily
Oli jännittävä ja positiivinen kokemus.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Hae yhteishaussa ammatti luonto- ja ympäristöalalta tai kalataloudesta!

Kevään 2014 yhteishaku on käynnistymässä. Koulutuskeskus Salpauksen koulutuspaikkoja voi hakea yhteishaussa 24.2.-14.3.2014.  Salpauksen yhteishakuohjeisiin pääsee tästä.

Asikkalan toimipisteessä Asikkalan kirkonkylällä voi opiskella moniin luonnonvara-alan ammatteihin. Luonto- ja ympäristöalaa opiskellen voit valmistua luonto-ohjaajaksi tai ympäristönhoitajaksi. Kalatalouden perustutkinto taas antaa valmiudet kalastuksenohjaajan tai kalanjalostajan työhön. Lisäksi tarjolla on maatalousalan perustutkinto, jossa voi erikoistua maaseutuyrittäjäksi tai eläintenhoitajaksi.

Luonto-ohjaaja ohjaa erilaisia luontoaktiviteetteja asiakasryhmille
Kuvassa ulkolaiset vieraat ovat pääsemässä ensimmäistä kertaa
eräsuksien päälle Päijänteen jäällä
 
Opiskelu luonnonvara-alalla on käytännönläheistä ja tapahtuu suureksi osaksi ulkona. Luonto-ohjaajat ja kalatalouden opiskelijat viihtyvät Päijänteen vesillä tai jäillä, tutuiksi tulevat myös lähiseudun retkikohteet ja esim. vesistökohteiden hoito. Asikkalan koulutilalla on mainiot puitteet esim. aloilla tarvittavien koneiden ja laitteiden käytön harjoittelemiseen tai vaikkapa asiakasryhmien palvelemiseen

Moottorikelkka on tärkeä työväline sekä luontoalalla että kalataloudessa.
Se kuljettaa työkohteisiin tai talviverkoille, lisäksi se on luontoalalla
myös asiakkaiden elämysväline safareilla.

Niin ympäristönhoidon, luonto-ohjauksen kuin kalataloudenkin opiskelu on työelämäpainotteista. Opintoihin sisältyy paljon työssäoppimista, jonka aikana ollaan alan oikeilla työpaikoilla opettelemassa esim. sitä, miten lumikenkäretket safariyrityksessä vedetään tai miten toimii suuri kalansavustamo. Työelämästä saadut kokemukset tuovat lisää syvyyttä opintoihin koululla.

Talvinuottausta Päijänteellä. Kalastusmenetelmän lisäksi
tutuiksi tulevat mm. turvallisuus jäillä sekä varustautuminen
talvikeleihin
Taito valmistaa rouheita kiehisiä on avuksi jokaisessa nuotion sytytyksessä

Ammatillisen perustutkinnon opiskelu kestää 3 vuotta, jos takana on vasta peruskoulun oppimäärä. Toisen ammatillisen tutkinnon tai ylioppilastutkinnon suorittaneilta aikaa kuluu vain 2 vuotta. Peruskoulusta tulevien opintoihin kuuluu myös esim. matematiikan, äidinkielen ja muiden kielten opiskeluja, muut keskittyät ammatillisiin aineisiin.

Kalanjalostajien valmistamia kalatuotteita menossa myyntiin
koulun kalakauppaan

Luontoalan koulutuksessa korostuu myös yrittäjähenkinen työskentely. Luonto-ohjaajien Nuori yrittäjä -yritykset sekä pedagoginen Osuuskunta Messinki tarjoavat mahdollisuuden opiskella ammatin ydinasioita tekemällä oikeita asiakaskeikkoja - vaikkapa tuottamalla luontoelämyksiä yritysasiakkaille tai valmistamalla loimulohiaterian kokousvieraille.

Monipuolinen osaaminen autta löytämään mielenkiintoisen työpaikan.
Luonto-ohjaaja- ja nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaopiskelijoita Orimattilasta
yhteisellä melontakurssilla Jyrängönvirralla
Kalatalouden perustutkintoa opiskelevat voivat erikoistua kalastuksenohjaajiksi, joiden työtä on erilaisten asiakkaiden tai asiakasryhmien vieminen kalastuselämysten pariin. Opintojen aikana tulevat tutuiksi paitsi erilaiset kalastusmenetelmät, myös esim. turvallisuus ja ryhmien ohjaamisen perusasiat. Kalanjalostajat erikoistuvat erilaisten kalatuotteiden valmistamiseen ja mm. kalakaupassa toímimiseen.

Talven saalista narraamassa
Tästä blogista voit lukea lisää tarinoita kalatalouden ja luontoalan koulutuksesta Asikkalassa. Hae opiskelupaikkaa yhteishaussa - saat luonnonläheisen ammatin!

lauantai 1. helmikuuta 2014

Kotikenttänä Päijänne


Kalatalouden ja luontoalan opiskelijoiden opinnoissa tärkeässä roolissa on Päijänne, jonka laineilla tai jäillä tapahtuu suuri osa opetuksesta. Vesillä liikkumista harjoitellaan mm. Asikkalanselän ja Päijänteen kansallispuiston vesillä, kesäkaudella lukuisien huviveneiden seurassa. Talveksi järvi rauhoittuu, ja etenkin ennen jäiden tuloa vesillä on tilaa.

Melontaretkelle lähdössä Karinsalmen sillan alta marraskuussa

Päijänteen karut rannat ja laajat selät ovat opettavainen, vaikkeivät aina lempein mahdollinen oppimisympäristö. Melojat saavat lähes joka retkellä tuntumaa lähes meriolosuhteisiin ylittäessään suuria selkiä. Säiden vaihtelut tarjoilevat haastavia olosuhteita niin kanooteilla kuin moottoriveneilläkin liikkuville. Kuluvana talvena on lisähaasteena ollut järven myöhäinen jäätyminen vasta reilusti tammikuun puolella, jonka vuoksi esimerkiksi talvikalalle päästiin normaalia myöhemmin. Luonto-ohjaajat ovat odotelleet eräsuksi- ja lumikenkäkelejä, jotta harjoitusyrityksen asiakkaiden kanssa päästäisiin toteuttamaan hyvin suunniteltuja ja markkinoituja ohjelmapalvelutuotteita.

Koulun ranta jäiden tultua

Oppimisympäristönä Päijänteen rannalla sijaitseva luonnonvara-alan oppilaitos on vertaansa vailla. Avovesiaika on pitkä, kuitenkin joka vuosi tulee kunnollinen talvi. Etelä-Suomen Sanomien mukaan kuluva talvi on vähälumisin 41 vuoteen. Silti uskon, että hiihtämään ja lumikenkäilemään päästään sekä ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa että toisen vuoden opiskelijat asiakkaineen. Talviverkkokalastus ja talvinuotan veto ovat myös jokatalvisia perinteitä kalatalouden opinnoissa.

 
Ihan kohtalainen.

Päijänteen rannoilla työskennellessään voi aloittaa päivänsä vaikkapa hyräillen  Päijänne -valssia :) .

torstai 23. tammikuuta 2014

Kissanpäivien valmistelut kuumimmillaan

Koulutuskeskus Salpauksen Asikkalan toimipisteessä vietetään pe-la Kissanpäiviä jo viidennen kerran. Tilanhoitaja Tauno Korpela kertoo, että Kissanpäivät saivat alkunsa, kun Tassulan avajaisissa kävi yli 2000 ihmistä, joten tapahtumaa laajennettiin ja otettiin perinteeksi.

Eläintenhoidon opettaja Jaana Roihu kertoo, että Tassulan tilat ja luokat on laitettu hyvään kuntoon, jotta voidaan esitellä eläinten hoitoa. Luvassa on myös eläinnäyttelyitä, joissa on mukana monia lajeja. Lisäksi pestään marsuja ja trimmataan koiria sekä esitellään opiskelua oppilaitten kertomana.
 
Kilpikonna lämmittelee Tassulan auringossa.

Onko se iguaani vai leguaani? -ota selvää.


Talutusratsastukseen valmistautumista.
Myös hevostalouden koulutusta esitellään Kissanpäivillä. Tallimestari Hanna Anttonen kertoo, että ohjelmassa mm. talutusratsastusta ja erilaisia ratsastusnäytöksiä. Koululla on oma maneesi, joten näytökset tapahtuvat siellä. Hevosillakin vähän lämpöisempi olla.

Luonto-ohjaajat valmistelevat Kissanpäiville Nokipannukahvilaa. Valmistelupäivänä he pystyttävät teltan vierailijoille, hinnoittelevat ja tulostavat sekä käyvät kaupassa ostamassa  ruokatarvikkeita. Nokipannukahvilasta saa esim. kahvia, teetä, mehua, pullaa ja lettuja.


Tässä luonto-ohjaajat alkavat pystyttää telttaa.
 
 
Navetalla on Kissanpäivillä tarjolla maitoa sekä jogurttia. Luokassa oppilaat esittelevät omaa alaansa ja navetan toimintaa. Navettaan pääsee tutustumaan itsekseen tai opiskelijoiden seurassa.
  
Vasikat ovat Kissanpäivillä lasten suosikkeja
  
Kissanpäivät tuovat myös kirjolohituotteita monessa eri muodossa: on sherrylohta, lohipihvejä ja perinteistä savustettua kirjolohta. Myyntipiste on koulun järvenpuoleisen rakennuksen pohjakerroksessa joka on Mummola nimeltään. Kirjolohet ovat kotimaisia tuotteita. Myyntiaika klo 9-15 niin kauan kun tuotteita on saatavilla - pyörähdä ostoksilla **
 
 
 
Asikkalan Salpauksen Kissanpäivillä on esittelyssä  monia traktoreita. Mm. tämä uusi Valtra, joka on tuotu suoraan tehtaalta. Esittelyssä löytyy myös monia muita traktoreita - erikoisia ovat myös pari museolta tuotua vanhaa traktoria.

 
Salpauksen omat Polariksen moottorikelkat ovat myös esittelyssä mukana. Ne voit bongata nokipannukahvilan lähettyviltä.
vas. kokki Pia Savolainen ja oik. emäntä Riitta Sinisalo
Meidän viehättävässä ruokalassa on tarjolla kotimaisia ja luomutuotteita, joista keittiömme on valmistanut erikoisen hyviä lähiruoka-aterioita.

 
- Jauhelihalasagnette perjantaina
 - Lihapullia lauantaina
 Leivät ja pullat tulevat Kanavan leipomosta.
 
Tervetuloa Kissanpäiville - pe-la 24.-25.1.2014 klo 9-15!
 
Teksti ja kuvat: Kalatalouden ja luontoalan opiskelijat (Sosiaalinen media ja työelämä -kurssi)