Osaaminen tähtäimessä

 Ammatillisen koulutuksen tutkinnot ovat muuttumassa. Uudet tutkinnon perusteet astuvat voimaan 1.8.2015. Tutkinnoista pyritään tekemään entistä selkeämpiä. Samalla toivotaan, että ne vastaisivat yhä paremmin muuttuvan työelämän tarpeita. Opiskelijoiden kannalta muutos tarkoittaa entistä joustavampia ja yksilöllisempiä oppimispolkuja sekä entistä tehokkaampaa osaamisen tunnistamista. Osaaminen ratkaisee - ei esim. koulun penkillä kulutettu aika. Opintoviikot jäävät historiaa ja vaihtuvat osaamispisteiksi. Mitä enemmän osaamispisteitä jostakin tutkinnon osasta saa, sitä keskeisempää ja laajempaa osaamista sen suorittaminen edellyttää.

Koulutuskeskus Salpauksen Asikkalan toimipisteessä kokeillaan osaamisperusteisuutta jo lukuvuonna 2014-2015. Luonto-ohjaajien koulutukseen osaamisperusteisuus sopiikin hyvin. Luonto-ohjaajaksi opiskelevien taustat ovat aina olleet hyvin kirjavia. Samassa luokassa istuvat suoraan peruskoulusta tulleet ja jo useamman ammatin opiskelleet tai vaikkapa useita vuosia yrittäjänä toimineet opiskelijat. On selvää, että osaamisessakin on suuria eroja. Joku on heti ensimmäisellä viikolla valmis aloittamaan asiakasryhmien ohjaamisen, toinen tarvitsee vielä pari vuotta ohjaajaksi kasvamiseen.

Luonnontuntemus kuuluu luonto-ohjaajan perustaitoihin. 

Yksilölliset opintopolut ovat olleet luonto-ohjaajien koulutuksessa osa arkipäivää jo pitkään. Esimerkiksi laajennettu työssäoppiminen on antanut monelle mahdollisuuden kehittyä ammatissa muuta ryhmää nopeammin ja etsiä työkentältä juuri niitä oman kasvun kannalta keskeisiä taitoja ja tietoja. Myös osaamisen tunnistamista on käytetty - moni opiskelijoistamme on hankkinut alalla tarpeellista osaamista esimerkiksi harrastusten tai vapaaehtoistyön kautta. Ei samoja asioita tarvitse uudestaan opiskella. Tarvittaessa osaamista voi täydentää osallistumalla opetukseen. Sen jälkeen suoritetaan ammattiosaamisen näyttö, jossa osaaminen arvioidaan oman alan käytännön työtehtävissä.

Retkikeittimen käyttötaidot on helppo todeta :)

Sellainen ihan oikea osaamisperusteisuus vaatii kuitenkin opetushenkilöstöltä ja koulun toiminnalta paljon enemmän. Kun enää ei tarvitse tuijottaa opintoviikkoja ja opetukseen osallistumista, näkökulma muuttuukin ihan toisenlaiseksi. Jos opiskelija on aikaisemmin puristettu kolmivuotisen opetusmankelin lävitse, opettaja voinut tavallaan olla rauhallisin mielin. Keskeiset tiedot ja taidot on varmasti "käyty läpi". Kun opettajan toimistossa istuukin hänelle melkein vieras opiskelija, joka kertoo osaavansa vaikkapa erityisryhmien ohjaamisen jo ennestään, tuntuu opettajasta kuin langat lähtisivät lapasesta. Mistä minä voin tietää, että hän osaa? Entä jos osaa "väärin", kun en ole itse opettanut? Tai jos hänen osaamisestaan puuttuukin jokin opettajan mielestä tärkeä palanen?

Joskus osaamisen toteaminen on helppoa ja turvallisen tuntuista. Partiotaitokisoja kiertävä hallitsee ihan takuulla retkeilyn perustaidot. Ammatikseen kehitysvammaisia ohjannut osaa erityisryhmien ohjaamisen takuulla paremmin kuin koululla 10 ov tutkinnon osan opiskellut. Vaikeampaa on, jos opiskelija hallitsee osan asioista, mutta osa on vielä hakusessa. Miten hän ottaa puuttuvat taidot haltuunsa? Miten varmistetaan, että opiskelija voi oppia juuri tarvitsemansa asiat esim. työssäoppimisjaksolla?

Melontaohjaajaksi haluavan pitää hankkia 500 km melontakokemus.
Mutta opettavatko kilometrit vai aktiivinen treeni?

Osaamisperusteisuus vaatii opiskelijaltakin enemmän. Hänen pitää pystyä itsekin arvioimaan omaa osaamistaan ja pyrkimään aktiivisesti hankkimaan sitä puuttuvaa osaamista. Jos esim. vieraskielisten asiakkaiden kohtaaminen tuntuu vaikealta, sitä ei pidä väistää. Pitää hakeutua niihin tilanteisiin, joissa pääsee puhumaan kielillä. Jos asenne opiskeluun on "mahdollisimman äkkiä pois", sillä osaamisella tuskin työllistyy. Jos taas tavoittelee mahdollisimman hyvää ammattitaitoa, siihen osaamisperusteisuus soveltuu loistavasti. Jo hallussa olevat asiat voi kuitata nopeasti ja keskittyä sitten itselle tärkeämpien taitojen opiskeluun.

Luonto-ohjaajien NY-yrityksessä sovellettava tiimioppiminen tukee osaamisperusteisuutta. Kaikkien ei tarvitse (eikä ole mielekästäkään) tehdä samoja asioita samaan aikaan. Joku tiimin jäsen voi käyttää enemmän aikaa vaikkapa lapsille soveltuvien ohjelmapalvelujen kehittämiseen. Kun palikat ovat kasassa, hän voi tuoda saamansa oivallukset ja luomansa tuotteet koko tiimin sovellettaviksi. Tiimin muille jäsenille jää aikaa esim. markkinoinnin tai laskutuksen haltuun ottamiseen, tai vaikkapa maastoruokatuotteiden kehittelyyn. Kun tiimi jakaa kokemuksensa ja työstää asioita yhdessä dialogin kautta, jokaisen työpanos hyödyttää koko tiimin oppimista.