Suhteellisen varma melkein kaikesta

Lotta Hämäläinen valmistui tänä keväänä luonto-ohjaajaksi Koulutuskeskus Salpauksesta. -Yllätyin siitä, miten monipuolisesti omat opinnot oli mahdollista toteuttaa. Vaikka en itse ollutkaan kovin paljon koululla, alkuvaiheen opinnoista sai kuitenkin aika paljon irti. Sain esimerkiksi hyvän käsityksen siitä, mitä alalla vaaditaan. Opin myös esim. lajintuntemusta, jota pystyi työssäoppimispaikassa heti hyödyntämään asiakkaiden kanssa.

Luonto-ohjaaja voi päästä myös eräkokin hommiin..

- Valmistuttuani palasin oppaan työhön ja myyntitehtäviin Erähotelli Nellimiin, jossa olin pitkään laajennetussa työssäoppimisessa. Vaikka saa tällä alalla kyllä tehdä kaikkea muutakin - olen esimerkiksi baarimikko, kokki, siivooja, raksanainen tai mitä tahansa tarvitaankin. Minusta oli myös positiivista, että koulun kautta sai helposti suoritettua esim. hygieniapassin, ensiapukurssit ja matkailualan turvallisuuspassin.  

- Minusta luonto-ohjaajaksi sopii aktiivinen ja toimelias ihminen, joka osaa ja tykkää tehdä monenlaista hommaa. On hyvä olla suhteellisen varma melkein kaikesta, mitä tekee - ja jos ei ole, sitä ei saa missään nimessä näyttää, Lotta pohtii naureskellen.

Luonto-ohjaajan koulutukseen on mahdollista hakea vielä täydennyshaussa 5.-12.7.2013. Koulutukeskus Salpauksessa luonto-ohjaajia koulutetaan Asikkalan toimipisteessä Asikkalan kirkonkylällä. Koulutus kestää 2-3 vuotta riippuen siitä, onko opiskelijalla aikaisempaa tutkintoa suoritettuna. Hae osoitteessa www.haenyt.fi heti 5.7., niin pääset aloittamaan syksyn opiskellen mm. retkeilytaitoja ja luonnontuntemusta Asikkalassa Päijänteen rannalla!

Työssäoppimispaikan esittely - Heinolan lintutarha

Hei kaikki, Ville täällä taas!

Nyt sain tehtäväksi kertoa vähän Heinolan lintutarhasta, jossa olin 2kk työssäoppimassa huhti-toukokuun välisenä aikana. Vaikka en opiskellutkaan pieneläinhoitajaksi, pääsin sinne silti työssäoppimaan. Työssäoppimisen tarkoituksena oli oppia luontopalveluiden järjestämistä ja ryhmien ohjaamista.

Mitä pääsin tekemään?
Lähinnä pääsin opettelemaan lintutarhan historiaa ja kertomaan linnuista asiakkaille, sillä jouduin vetämään asiakkaille kierroksia lintutarhalla ja kertomaan linnuista eri ikäisille ihmisille. Ja siinä välissä kun ei ollut ryhmiä, pääsin kunnostamaan lintutarhaa ja hoitamaan lintujen häkkejä sekä tekemään linnun ruokaa.
       Kerran kun minun piti olla vain mukana kierroksella ja tarkkailemassa, miten toiset oppaat opastaa asiakkaita, sainkin yllätysryhmän, jossa ryhmä jaettiin puoliksi ja minä opastin toista ryhmää ja toinen opas opasti toisia. Mutta koska minulla on monen vuoden harrastuspohja linnuista, osasin kertoa niistä sentään jotain eikä mennyt sormi suuhun.

Mikä oli parasta?
Ehkä parasta oli siivota lintujen häkkejä, vaikkakin se oli jätöksien puhdistamista ja ruuan laittamista, mutta koska siinä oli lintuja ympärillä, se oli sen takia hauskaa. Ja toisiksi hauskinta oli ryhmän vetäminen. Vaikka aluksi jännitti ennen kun edes ryhmä oli paikalla, kun sain suun auki, jännitys hävisi ja kierroksen jälkeen asiakkaat olivat tyytyväisiä. Eräässä esikouluryhmässä yksi lapsista halusi halata kierroksen jälkeen. Mikä voikaan olla palkitsevampaa?

Mitä olisin halunnut tehdä enemmän?

Työssäoppimisessa jäi eniten harmittamaan, etten päässyt hoitamaan ja olemaan itse lintujen kanssa tekemisissä enemmän. Tosin se onkin ymmärrettävää, kun työssäoppiminen painottui enemmän ryhmien opastamiseen, eikä ollut tietoa ja taitoja lintujen hoitamisesta.

Sinikelta-ara "kamu"

Asikkalan asuntolat

Hei kaikki blogin lukijat. Olen Ville Timonen ja opiskelin luonto-ohjaajaksi täällä Asikkalassa 3 vuotta, ja nyt haluaisin esitellä uusille asukkaille ja miksi ei vanhemmillekin tätä asuntolaelämää.

Millainen on asuntola sisältäpäin?

Soluasuntoja, joissa itse asuin 3 vuotta, löytyy yhteensä 16 kappaletta. Niistä kahdeksan kappaletta on 4 henkilön soluja, joiden sisältä löytyy yhteinen vessa- ja suihkutila, yhteinen keittiö sekä 2 huonetta, joihin mahtuu kumpaankin 2 asukasta. Ja kahdeksan kappaletta on 8 henkilön soluja, joiden sisältä löytyy kaksi vessaa ja toisen vessan yhteydessa on suihkutila, sekä yhteinen keittiö ja 4 huonetta joihin myös mahtuu 2 asukasta asumaan.

Soluissa on valmiina mikroaaltouuni, sohva, uuni, hella ja sängyt.

Solurakennus.

Entä onko asuntolassa tekemistä?

Kyllähän sitä löytyy, kunhan on vaan halua. Asuntolan valvojat ovat kehittäneet yhdessä asukkaitten kanssa tekemistä, mm. bänditoimintaa, Lahdessa käymistä. Myös yhteistila löytyy, jossa on biljardipöytä, televisio sekä erillaisia lauta- ja korttipelejä. Päärakennus on auki ilta 9 asti. Siellä voi olla koneella tai salissa pelata pallopelejä sekä löytyy myös kuntosali. 

Solurakennuksia löytyy kaksi kappaletta, joiden edestä löytyy punainen vapaa-aika tila.

Ja mikä on sellainen paikka, missä ei olisi sääntöjä?

Tässä kerron muutaman niistä: hiljaisuus alkaa kello 22.00 ja jatkuu sinne aamu 6 asti. Vierailuaika loppuu kello 21.00 koskien sekä ulkopuolisia sekä muita asuntolassa asuvia opiskelijoita. Päihteiden, tupakkatuotteiden sekä huumaavien aineiden käyttö asuntolassa on kiellettyä kaikilta.

Tarkemmat säännöt voit lukaista täältä.

Jos sinulta löytyy lemmikki, jonka haluat ottaa mukaan asuntolaan asumaan seuraksi, on sekin mahdollista. Lemmikille ja sinulle löytyy oma kämppä Mummola -rakennuksen puolelta.

Mummolan yhteistila jossa voi seurustella ja katsella tv-ohjelmia.

Keittiö löytyy myös nälän yllättäessä.

Melonnan opetusretki 20.-21.5.2013

Lähdössä retkelle Padasjoen Mainiemestä

Vaikka opettajat elävät lähestulkoon vuoden kiireisintä aikaa viimeisten arviointien ja valmistuvien opiskelijoiden todistusten kuntoon saattamisen kanssa,  pitäähän kukkeimmasta keväästä löytyä aikaa myös luonnossa liikkumiselle. Ensimmäisen vuoden luonto-ohjaajaopiskelijat tekivät vuotuisen melontaretken Kelventeelle, tällä kertaa Padasjoen Mainiemen satamasta käsin. Kelventeen harjusaari kuuluu Päijänteen kansallispuistoon - se tunnetaan veneilijöiden kesäparatiisina, mutta on myös oiva kohde melojille. Mikäli ei satu puhaltamaan sellaiset tuulet, että nousee meriolosuhteita muistuttava korkea aallokko :)  

Melontaohjaajaksi halajava opiskelija pitää tekniikkatuokiota.
Toiset seuraavat lautasta käsin

Kuluvana lukuvuonna osa opiskelijoista on osallistunut melontaohjaajaksi valmentavaan koulutukseen. Koska opetusretkellä oli mukana myös melonnan vasta-alkajia, retki oli mainio tilaisuus harjoitella melontaohjaajana toimimista.  Melontaetappien välissä oli kätevää pitää pieniä tekniikkainfoja, esimerkiksi takaperin melonnasta tai kaarivedosta. Sopivasti annosteltuina melontatekniikkavinkit siirtyvät suoraan käytäntöön ja niitä voi kokeilla retken aikana.

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä?

Leiriydyimme Kelventeen Nimettömän nuotiopaikalle, jonka ympäristössä telttailu on sallittua. Kaikki eivät tosin telttailleet - joku nukkui Erätoverin suojassa,  toinen viritteli riippumaton puiden väliin. Sää oli ihanteellisen tyyni ja lämmin. Hyttysetkin armahtivat eivätkä saapuneet meitä maistamaan. Etanoita, kimalaisia, mehiläisiä ja hämähäkkejä sen sijaan oli runsain mitoin. Nimettömän lahukassa ihmettelimme aavistuksen uhkaavasti käyttäytynyttä vesihämähäkkiä, joka liikkui käsittämätöntä vauhtia veden pintakalvolla ja yritti kiivetä kajakkien kannelle, ilmeisesti syödäkseen meidät. Uiminen ei ehkä enää ikinä tunnu täysin turvalliselta.

Rantakallioita. Voisi kuvitella olevansa kovinkin
erämaassa, vaikka Padasjoen satama näkyy :)



Retken johtaja ja henkinen gurumme, Jonne Salonen

Melontaretkellä harjoitellaan tietysti melontaa, mutta samalla esim. yöretkelle varustautumista, omien voimien jakamista rasituksen ajalle, jokamiehen oikeuksien noudattamista, turvallisuudesta huolehtimista ja omien varusteiden (esim. teltan ja melontaliivien) huoltamista retkellä. Silti retkeen mahtuu myös paljon rauhallista oleskelua ja lepäämistäkin. Yksi kauneimmista taukopaikoista oli Lietsaaren itäinen kärki.



Lietsaaren särkkä

Vesillä suunnistaminen tapahtuu merikortin avulla. Kajakkiin kiinnitetty
kansikompassi on kätevä, mutta navigointi onnistuu tavallisellakin

Riittävä ravinto, nesteytys ja lepo ovat onnistuneen retken osatekijöitä. Alkukesän päivät ovat pitkiä, mutta mailleen painuva aurinko lähetti lopulta melojat nukkumaan. Päijänteen kansallispuisto oli vielä hyvin tyhjä ja rauhallinen - vain pari venettä näkyi iltalenkillämme saaren pohjoiskärjessä. Hyvä siellä oli nukkua.

Aurinko painuu Nimettömän niemekkeen taa

Osalle retkeläisistä tämä reissu oli ensimmäinen kosketus melontaretkeilyyn. Paluu suorinta reittiä Mainiemeen toi riittävästi kilometrejä tuntumaan pääsemiseksi. Enemmän meloneet lähtivät Jonnen johdolla melomaan koululle ja harjoittelemaan navigointia ja ryhmän johtamista vähän tiukemmassa tahdissa. Ja mikä onni, Pulkkilanharjulta koululle he saivat vielä meloa rivakassa sivutuulessa. Ah sitä ihanan oppimiskokemuksen auvoa! Hyvä, tehokas ja mukava retki kaikille osapuolille.

Ensi vuonna taas Kelventeelle

Kevät koittaa Päijänteellä - kilometrit silmissä

Päijänne vapautui jäistä vappuviikon aikana. Maanantaina 6.5. koitti vihdoin tyyni ja aurinkoinen päivä, joka lähes pakotti kajakilla vesille. Melontaohjaajaksi tähtäävät luonto-ohjaajaopiskelijat suuntaavat vesille myös siksi, että Suomen Melontakouluttajat ry:n koulutusjärjestelmässä melontaohjaajakokeen suorittaminen edellyttää 500 km tai 100 koskiharjoittelutunnin melontakokemusta. Ei mikään läpihuutojuttu yhden lukuvuoden aikana.

Tyyni Asikkalanselkä on harvinaista herkkua

Luokkatovereiden suunnatessa koulupäivän jälkeen kohti kotisohvaa melontaohjaaja-wannabe:t vetävät neopreenirannekkeet hihojen päälle ja kantavat kajakit rantaan. Kun järvet ovat jäässä suuren osan lukuvuodesta, kelvolliset melontakelit on käytettävä tarkkaan hyväksi. Viidensadan kilometrin vaatimus tuntuu aloittelevasta melojasta tiukalta. Miksei pelkkä hyvä melontatekniikka riittäisi?

Päijänteen vesi on kirkasta - retkellä ohitimme Päijänne -tunnelin vedenottopisteen

Vaatimus riittävästä melontakokemuksesta on kuitenkin erittäin perusteltu. Niiden viidensadan kilometrin varrella jokaiselle melojalle sattuu erilaisia kelejä, hyviä ja huonoja päiviä, iloisia seurueita ja kiukkuisia kanssamelojia, yllättäviä tilanteita ja luovia ratkaisuja niihin. Kun suuri osa kilometreistä vielä melotaan koulun järjestämillä ohjatuilla retkillä, oma tekniikka hioutuu samalla kun ohjaajakokelas oppii toimimaan erilaisissa melontatilanteissa. Kokemus tuo varmuutta ja kykyä tehdä perusteltuja ratkaisuja ohjatessaan itse melontaa asiakasryhmile.

Karinsalmen sillan alitus Pulkkilanharjulla. 9 km melottu, saman verran jäljellä.

Opettajan ja elämysmelojan näkökulmasta kilometrien keräilyn ainoa huono puoli on se, että melonnan ilo saattaa jäädä taka-alalle. Myös omat onnistumisen ja itsensä voittamisen kokemukset, hetket yöhön hiljenevällä järvellä, kuikan huudot, kajakin kannelle laskeutuvat korennot ja jäiden helinä kevään ensimmäisellä melontaretkellä ovat tärkeitä työkaluja melontaa ohjaavalle. Tällaisten hetkien kautta löytyy motivaatiota pyrkiä eteenpäin harrastuksessa. Taitojen karttuessa meloja pääsee vesille yhä haastavammilla keleillä ja yhä vaativampiin kohteisiin. Syntyy myös halu antaa muillekin mahdollisuus kokea tällaisia elämyksiä. Sitä halua ja paloa tarvitaan vaikkapa silloin, kun tekee kajakkikuormaa aamuvarhaisella järkevien ihmisten vielä nukkuessa tai silloin, kun yrittää tsempata melontakurssilaisia jaksamaan vielä pari kilometriä vastatuulessa :)

Tarinoinnin taito

Rankkasade keskeyttää melonnan ja ryhmä rantautuu keittokatoksen suojiin. Aikansa sitä kuuntelee sateen ropinaakin, mutta vähitellen retkeläiset alkavat kyllästyä. Mistä opas keksii jutun juurta?

Kalaopas on vienyt yritysasiakkaat uistelemaan. Tunnit kuluvat, mutta toivotunlaista saalista ei tule. Opas käyttää kaikki niksinsä, mutta asiakkaat eivät vaikuta kovin tyytyväisiltä. Miten tunnelman saisi käännettyä positiivisemmaksi?

Kalastusta ja erilaisia luontoaktiviteetteja ohjattaessa liikutaan vesillä ja maastossa, erilaisten luonnonilmiöiden armoilla ja kaikenkarvaisten eliöiden seassa. Opastustyön selkärangan muodostavat asiakkaiden turvallisuudesta huolehtiminen ja heidän valitsemansa aktiviteetin ohjaaminen järjestelyineen. Taito tarinoida luonnosta ja ympäristöstä, jossa liikutaan, tuo kuitenkin lihan luiden päälle.

Laulujoutsenpari Kalkkisten koskella Asikkalassa

Oppaalle maksetaan paitsi käytännön järjestelyiden tekemisestä ja retken johtamisesta, myös elämysten tuottamisesta. Valtavan kuhan iskeminen kiinni jigatessa on takuulla elämys kalastusretken osallistujalle. Kaukaa tulleet turistit ovat lumoissaan revontulista. Jos juuri näitä elämyksiä ei kuitenkaan onnistuta tavoittamaan, oppaalla on kuitenkin vielä paljon mahdollisuuksia. Pilvipeite voi kätkeä taivaan värileikin mutta voi antaa mahdollisuuden kokea talvisen yön pimeys koko komeudessaan. Opas voi kertoilla valorytmin vaikutuksista pohjoiseen luontoon, kesän yöttömästä yöstä sekä valon houkuttelemista muuttolintujen ja hyönteisten parvista. Kalaopas voi selittää huonoa saalisonnea tiedoillaan kalojen käyttäytymisestä ja reagoinnista esim. säätilaan. Ohi lentävät linnutkin saavat merkitystä, jos opas osaa tunnistaa ne lapintiiroiksi, joiden muuttomatka vie Etelämannerta ympäröiviltä merialueilta kohti Pohjois-Lappia. 

Kalkkisten koski tihkusateessa

Kaikki paikat ja kaikki aktiviteetit eivät aina näytä parhaita puoliaan. Upea koski on asiakkaan silmissä pelkkää liikkuvaa vettä, jos sade ja tuuli jäätävät hänen kasvojaan. Jos oppaan järjestämä tekeminen ei asiakasta sykähdytä, oppaan on sykähdytettävä häntä kertomillaan asioilla. Tämä edellyttää vahvaa luonnontuntemusta, tietoja omaan alaan liittyvästä perinteestä sekä laajaa tarinavarastoa. Luonnontuntemusta sekä luonnosta ja kulttuurista kertomista harjoitellaan esimerkiksi luonto-ohjaajien koulutuksen aikana. Kokemusta kertyy sekä opintoihin liittyvistä että vapaa-ajalla tehdyistä reissuista. Vanha oppaiden kikka on, että myös toisilta kuulemansa tarinat voi hyvin kertoa eteenpäin omakohtaisina kokemuksinaan, eikä pieni tarinoiden värittäminenkään ole kiellettyä. Tämän taidon etenkin kalastusoppaat taitavat hallita erityisen hyvin ;) 

Teksti: Hanna Salminen, kuvat: Tiina Vihtonen

Opettajat esittelyssä, Osa 2. Ari (Alf) Eklund



Alf valmiina kalanjalostuksen haasteisiin

Sarjan ensimmäisessä osassa esittelimme luontoalan opettajan Hanna Salmisen, tällä kertaa  vuorossa on kalanjalostuksen opettaja Ari Eklund, joka on yksi kolmesta kalatalouden opettajasta.

Olen työskennellyt Koulutuskeskus Salpauksessa 11 vuotta, opetan kalanjalostusta, veneilykursseja sekä toimin osaamistestaajana mm. hygieniapassi-koulutuksessa.

Miten päädyit Salpaukseen opettajaksi?

Kala-alan hommia olen tehnyt 90-luvulta lähtien. Ennen tätä työskentelin kirjapainossa, mutta sitten kaipasin alanvaihdosta ja tulin näihin hommiin. Koulutukseltani olen iktyonomi, AMK ja itseoppinut flamenco-tanssija.

Miltä tuntuu opettaa kalanjalostusta maallikoille?

Raskasta, mutta kyllä kaikki oppivat aikanaan. Muistan vain yhden opiskelijan joka ei ole oppinut fileoimaan kalaa.

Kertoisitko jonkun mieleenpainuvimman tapahtuman, joka on sattunut oppilaiden kanssa?

Mieleenpainuvin on varmaan se kun olimme käsivarren Lapissa viikon kestävällä pilkkireissulla. Minä ja pari muuta ajattelimme oikaista vähälumiselta näyttävästä kohdasta järvelle. Saimme yllätykseksemme huomata, että lunta olikin napaan asti.

Sinut tunnetaan kaikenlaisten kalaherkkujen valmistajana. Mikä on ”bravuurisi”?

Rosvopaisti lampaasta (hehheh), myös ahvenet ovat hyviä. Eniten kehuja olen saanut katkarapu- bouillabaissestani.

 

Veneilyä opettamassa

Luonto- ja kalakoulutuksen Facebook -sivuilla viitattiin jonkun opettajan lapinpolttomenneisyyteen. Oletko sinä oikeasti lapinpolttaja?

Kyseinen tapahtuma kävi toissa kesänä Ivalossa. Lentoni takaisin etelään lähti vasta illalla ja olin kysynyt majapaikkani isännältä, josko saisin pysyä huoneessani normaalia ulosheittoaikaa pitempään ja sehän sopi. Lähdin sitten kävelylle ja pysähdyin kahville noin kilometrin päähän hotellistani. Hetken päästä ohi meni hälytysajossa olevia paloautoja ja ihmettelin että missäköhän palaa. Palatessani takaisin näin jo kaukaa että paloautot olivat hotellini pihalla. Lähempi tarkastelu osoitti, että huoneeni oli palanut täysin poroksi. Kävin sitten poliisien kanssa pelastamassa kaiken mitä jäljelle oli jäänyt, eli puhelimeni. Sitten kävin kuulustelussa ja pääsin kuitenkin lennolleni puhelimessa olleen sähköisen lipun ansiosta.

Miten näet kalatalouden koulutuksen tulevaisuuden

 Kyllä alalla töitä riittää, jos vain viitsii tehdä.

Kirjoittajat: Cian Carroll ja Pyry Lätti