Harjoitusyritys opettaa



Luonto-ohjaajaopiskelijoiden suunnittelemat
ja valmistamat, erittäin käytännölliset
loimutustelineet

 Luonto-ohjaajan työssä tarvitaan monipuolisia taitoja ja joustavuutta. Peräkkäiset työpäivät ovat usein hyvin erilaisia, ja asiakkaiden odotusten toteuttamiseksi joutuu keksimään kiireessäkin luovia ratkaisuja.

Alan työssäoppimispaikoilla työtahti on usein ripeä, eikä uuden tulokkaan ole kovin helppoa hypätä lennosta mukaan toimintaan. Jos työntekijät eivät ennätä neuvoa työtehtäviä kunnolla, työssäoppijan voi olla vaikea oppia tekemään niitä oikein. Aina työssäoppijat eivät työpaikoilla edes pääse kokeilemaan kaikkia heitä kiinnostavia töitä.

Koulutuskeskus Salpauksen luonto-ohjaajien koulutuksessa hyödynnetään koulun tiloissa ja kalustolla toimivaa harjoitusyritystä. Yritys tuottaa ohjelmapalveluja ja maastoruokailuja oikeille asiakasryhmille. Erona "oikeaan" työelämään on lähinnä se, että töitä on tekemässä isompi porukka, valmisteluihin ja suunnitteluun on käytettävissä tarpeeksi aikaa ja työtä asiakkaiden parissa ohjaa opettaja. Harjoitusyrityksessä jokainen voi ottaa töistä juuri sen verran vastuuta, mihin omat taidot sillä hetkellä riittävät. Toisaalta on mahdollista tehdä kokeiluja tai tehdä työt "ylihyvin", paremmin kuin mihin työelämässä ehkä on resursseja.

Lumikengät ja sauvat valmiina odottamassa
asiakkaiden saapumista

Opiskelijat työskentelevät harjoitusyrityksessä varsinaisesti vasta toisena opiskeluvuotenaan, mutta jo ensimmäisenä vuonna otetaan vastaan sopivia asiakasryhmiä. Tänään Asikkalassa oli yhdeksän hengen työporukka virkistäytymässä lumikenkäretken ja erähenkisen aterian parissa. Huolelliset valmistelut, mainio kevättalven sää ja hieno ympäristö loivat erinomaiset puitteet virkistyspäivälle.

 Reilun tunnin mittaisen lumikenkäretken jälkeen asiakkaat asettuivat koulun kodalle, jossa heille tarjoiltiin tällä kertaa loimulohta (kasvisvaihtoehtona nuotiolla paistetut porkkanaletut), keitettyjä perunoita, fetasalaattia, kermaviilikastiketta, nokipannukahvia sekä uunituoreita perunarieskoja ja korvapuusteja.

Lumikenkäilyä Päijänteellä



Etsitkö itsellesi kiinnostavaa opiskelupaikkaa tai tunnetko jonkun, joka sellaista tarvitsee? Kevään yhteishaku on alkanut, ja myös Salpauksen Asikkalan toimipisteessä on useita koulutusaloja haussa mukana. Voisitko kuvitella itsesi alla oleviin kuviin? Hae opiskelupaikkaa Koulutuskeskus Salpauksen järjestämään luontoalan tai kalatalouden koulutukseen yhteishaussa 25.2.-15.3.2013!

Luonto-ohjaajan koulutus on osa luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa. Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnosta löydät lisää tietoa osoitteesta http://www.luontojaymparistoopetus.fi/ ja Salpauksen tarjoamasta koulutuksesta tästä linkistä. Kalatalouden perustutkinnosta voit lukea lisää tästä linkistä

Opettajaesittelyssä Hanna Salminen

Esittelemme tässä blogissa Koulutuskeskus Salpauksen luonto- ja kalakoulutuksen opettajia. Esittelyjen sarjan aloittaa Hanna Salminen, joka on toinen luonto-ohjaajien koulutuksen vakituisista opettajista. Lisäksi luonto-ohjaajia opettavat muut Asikkalan toimipisteen opettajat sekä erinäiset vierailevat tähdet.

”Tulin Salpaukseen luontoalan opettajaksi reilut viisi vuotta sitten. Oma koulutuspolkuni vei minut aikoinaan lukion ja vaihto-oppilasvuoden kautta suoraan yliopistoon opiskelemaan ympäristönsuojelutiedettä. Opintojeni jälkeen työskentelin kymmenisen vuotta lasten ympäristökasvatuksen parissa mm. Hämeenlinnassa.

Opettajan työssä saa ja joutuu käyttämään aika lailla kaikkea osaamistaan ja tietojaan sekä ennen kaikkea persoonallisuuttaan. Yhtenä päivänä saatamme loimuttaa lohta, toisena tehdä avantoa Päijänteen jäähän, kolmantena opetan ympäristölainsäädäntöä ja seuraavana rakentelen oppilashuollon kanssa ratkaisuja jonkun opiskelijan ongelmiin. Tai sitten kaikki tämä tapahtuu saman päivän aikana ja illalla hyödynnän vielä päivällä ottamiani kuvia koulutuksen markkinoinnissa Facebookissa.

Pidän työssäni sen monipuolisuudesta ja vaihtelevuudesta. Oppitunteja lukuun ottamatta työni ei useinkaan ole sidottu aikaan tai paikkaan. Tuntien valmistelua ja muita tietokonehommia teen usein iltaisin kotona. Omalle perheelle ja harrastuksille löytyy aikaa, koska suunnittelutyötä voi tehdä joustavasti ja myös lukujärjestyksiin voi vaikuttaa. Toisaalta viihdyn työssäni niin hyvin, että aina on mukavaa lähteä myös työpaikalle Asikkalaan.

Parasta työssäni ovat kuitenkin opiskelijat. Luonto-ohjaajaksi opiskelemaan hakeutuu hyvin erilaisia ihmisiä, joiden ammatillista kasvua on mielenkiintoista seurata. Ja tietenkin yrittää ohjata sitä jokaiselle otolliseen suuntaan. Opetan pääasiassa ensimmäisen vuoden opiskelijoita, esimerkiksi luonnontuntemusta, kestävää elämäntapaa, ulkoilureittien hoitamista, ryhmien ohjaamista ja luontoaktiviteetteja. Käytännönläheisen opetuksen lomassa opiskelijoihinkin tutustuu eri tavalla kuin luokassa, jolloin on helpompaa esimerkiksi löytää jokaiselle sopiva työssäoppimispaikka. Opiskelijoiden mielestä olen rento, iloinen, empaattinen, hauska, sählä ja persoonallinen (voi lukea myös ”hullu”) opettaja. Kuulemma.

Omia suosikkejani luontoaktiviteettien joukossa ovat lumikenkäily ja melonta. Varsinkin kesäaikaan viihdyn parhaiten järvellä kajakissa aina kun aikaa löytyy. Eikä tietysti ole haitaksi, että työaikanakin pääsee välillä melomaan.”

Nuotta nousee jään alta

Nuotan vetonaru hivuttaa vähitellen nuottaa
pimeästä vedestä jäälle

Talvinuottaus näyttää suunnilleen yhtä mystiseltä kuin miltä se kuulostaakin. Noin 600 metrin päähän toisistaan on sahattu jäähän kaksi suorakulmaista avantoa. Jään alla uivan, radio-ohjattavan "pienoissukellusveneen" avulla kaksi vetoköyttä uitetaan kauempana sijaitsevasta avannosta kohti nostoavantoa. Jään alla kelluvien levittäjien avulla vetoköydet pysyvät erillään toisistaan ja pitävät nuottaa avoinna. Kalat ajautuvat vedon aikana nuotan perälle muodostuvaan pussiin.

Kalatalouden opiskelijat tarkkailemassa, että vetoköydet
kelautuvat tasaisesti

Kun avantojen välinen matka on satoja metrejä, nuotan veto kestää tunteja. Tänään 20.2. nuotta oli vedessä yhdentoista aikaan, ja puoli kahden aikaan se alkoi saapua nostoavannolle. Tuntien työn tulos on aina yllätys - paljonko ja millaista kalaa tummasta, kylmästä vedestä nousee.

 

Kun nuotan peräpussi kaloineen on nostettu jäälle,
kalat nostellaan haaveilla kuljetuslaatikoihin tai saaveihin



Nostoavanto. Taustalla Vääksyn Aurinkovuoren rinteitä

Hyvin pyörivät kelat tänäkin talvena

Nostoavanto vetää jäähän muutaman asteen pakkassäässä

Kokemuksia luonto-ohjaajan opinnoista

Kiipeilykoulutuksessa käytetyn Havukallion pintaa

Aloitin opiskelun luonto-ohjaajaksi syksyllä 2010. Hain opiskelemaan jälkihaussa, koska minulla ei vielä ollut opiskelupaikkaa. Tämä oli ainoa ala, joka kuulosti jotenkin kiinnostavalta.

Opiskelun aikana olemme päässeet kokeilemaan kaikenlaista siistiä, esimerkiksi vaelluksia kävellen ja kanootilla. Aloitin myös kiipeilyharrastuksen koulun kautta osallistuttuani valinnaiselle köysitoimintakurssille. Koulu sijaitsee hienolla paikalla Päijänteen rannalla.

Olen ollut opiskelujen aikana kolmessa eri työssä-oppimispaikassa. Ensin yhdistin työssäoppimisen ja kesätyöt leirintäalueen kunnossapitohommissa. Toisella jaksolla lähdin pohjoiseen Basecamp Oulanka -nimiseen yritykseen, jossa osallistuin ryhmien ohjaamiseen. Siellä pääsin myös kokeilemaan jääkiipeilyä. Kolmas paikka oli Lahdessa sijaitseva kiipeily- ja joogakeskus YogaRocks, jossa työskentelin asiakaspalvelussa ja osallistuin ryhmien ohjaamiseen.

Kun valmistun keväällä, aion jatkaa opiskeluja toisella alalla, mutta on hyvä että alla on jo yksi ammatti.

(Teksti: Cian Carroll)

Kokemuksia kalastuksenohjaajaksi opiskelusta

Hain opiskelemaan kalataloutta, koska harrastin kalastusta ja tämä ala tuntui alusta asti parhaalta vaihtoehdolta. Sain koululta asuntolapaikan, koska asun niin kaukana. Asuntolassa sain tutustua samanhenkisiin ihmisiin. Parhaiten mieleeni on jäänyt kalanjalostus, koska en itse osannut fileoida. Ensimmäinen fileoimani kala meni hukkaan, josta sain palautetta.

Ensimmäinen vuosi meni lähinnä teoriaopinnoissa ja pyydyskalastuksessa. Ensimmäisen vuoden keväällä menin työssäoppimaan kalanjalostusta, koska en ollut vielä valinnut suuntautumistani.
Myöhemmin valitsin kuitenkin kalastuksenohjaajaksi suuntautumisen, koska fileoiminen ei ollut mikään vahvin osa-alueeni. Kalastuksenohjaajan työ tuntui minulle mielekkäämmältä.

Vapaa- aika kului kouluviikoilla kavereiden kanssa biljardia pelaten ja liikuntasalissa riehuen. Hyvänä muistona on esimerkiksi Päijänteellä tehty nuottaus. Valmistun keväällä kalastuksenohjaajaksi ja toivon mukaan saan koulutusta vastaavia töitä.

Jos olet kiinnostunut asiakaspalvelusta, jossa ohjataan ihmisiä kalastamaan, niin olet oikeilla jäljillä. (teksti: Pyry Lätti)

Jos kiinnostuit kalatalouden opinnoista, lue lisää tästä.


Ensimmäisen vuoden syksyllä saatu taimen verkoista: 8,081kg
(Suurin taimen, mikä on koulun rannasta saatu)

Talvinuottausta eteläisellä Päijänteellä

Roisketta Orimattilassa

Melontaohjaajan pätevyyteen tähtäävä kurssi sai tällä viikolla jatkoa kolmella uimahallipäivällä Orimattilan urheilutalon hallissa. Lämpimässä, kirkkaassa vedessä on helppoa harjoitella esimerkiksi kaatuneen melojan pelastamista eli reskuttamista sekä erilaisia tuentoja. Viimeisenä hallipäivänä, keskiviikkona harjoiteltiin tehokkaasti ylätuentoja kouluttaja Jonne Salosen johdolla. Luontevana jatkona ylätuen opettelulle saivat halukkaat kokeilla myös eskimokäännöksen tekemistä. Kurssi huipentuu kesäkuussa tehtävään viikon mittaiseen melontavaellukseen.



Jonne näyttää eskimokäännöksen alkuasennnon.
Mela on veden pinnan yläpuolella pinnan suuntaisesti.



Eskimokäännöksen harjoittelu on helpompaa kaverin
avustamana. Avustaja voi esimerkiksi
tukea melan lavasta, jolloin meloja saa helposti
riittävän tuen kajakin kääntämiseen lantiolla

Kun harjoittelee tosissaan, välillä tulee yllätyksiä ja
itsensä löytää uimasta. Silloin tarjoutuu tilaisuus harjoitella
reskutusta, kuten tässä koskikajakin tyhjennystä