Opiskeluni luonto-ohjaajana ovat loppuvaiheessa, ja haluaisin jakaa kokemuksiani luokkamme Villituli NY:ssä mukana olemisesta. Mukaan mahtui aluksi loputonta luonto-ohjaajan alaan kuuluvien ohjelmien ja palveluiden tuotteistamista, markkinointia ja kohdeyleisön miettimistä. Lopulta jokainen keikka kuitenkin suunniteltiin erikseen asiakasta varten. Erityisesti mieleen jäi näyttökokeeni suoritus joka toteutettiin 38:lle Salpauksen opettajalle - ei hassumpi näyttökoeyleisö!
Saimme Salpauksen opettajilta pyynnön toteuttaa ruokailu ja virkistystoimintaa Virkaehtosopimus(VES)-päivää varten. Päätin ottaa vetovastuun yhdessä luokkalaiseni Annin kanssa ja suorittaa siitä samalla luontopalveluissa toimimisen näytön. Aloimme miettimään ohjelmaa - mikä olisi tarpeeksi jännittävää ja kiinnostaisi niin miehiä kuin naisia? GPS-rata koulun lähimaastossa jonka rasteilta löytyisi ainekset lettutaikinan tekoon? Idea kaatui siihen ettei ohjaajia olisi riittävästi vahtimaan pieniä ryhmiä jotka hajaantuisivat maastoon. Mistä kaikki innostuisivat ja mitä voisi vetää niin suurelle ryhmälle?
Ohjelmaan kuuluisi ainakin aamupala kodalla ja kierros koulun tallilla, pieneläinhoitolassa ja navetalla. Tähän saisi kulumaan helposti parikin tuntia koska erilaisia tutkailtavia eläimiä on koulullamme paljon. Käytännön asiat kuten äänen kuuluminen isolle ryhmälle huolestuttivat luonnostaan pieniäänistä kirjoittajaa- tarvitsenko megafonin? Sellainenkin oisi löytynyt koulutuspäällikön toimistosta, mutta päätin tyytyä partiopilliin. Opettajat tiedustelivat ratsastuksen mahdollisuudesta. Päätimme jakaa ryhmän kahtia koulukierroksen jälkeen ja viedä toisen puoliskon talutusratsastukseen tallille ja toiselle puoliskolle vetää liikunnallisia pelejä ja leikkejä.
Sovimme vierailustamme pieneläinhoitolan ja navetan kanssa. Asiakkaalle lähetettiin tarjous keikasta, aikataulu hiottiin viiden minuutin tarkkuudelle, vastuualueet jaettiin, riskianalyyseja ja turvallisuussuunnitelmia laadittiin ja kauppalista tehtiin. Koska päivä olisi lauantai ja alkamisajankohta heti aamusta, päätimme jäädä koululle perjantaina yöksi. Aikaa jäisi kala-ja kasvikeiton sekä korvapuustien leipomiseen ja oman työntekijäporukan infoamiseen.
Päivä lähestyi ja vaikka suunnitelmat oli tehty huolellisesti, olin epävarma miten kaikki onnistuisi. Tämä olisi ensimmäinen iso asiakaskeikka ja vielä näyttökoe samalla.. Perjantaina keitimme 38:lle hengelle kalakeiton ja kasviskeiton kasvissyöjille. Viime hetken ostoksille piti lähteä kokkimme ollessa tyytymätön kalakeiton mausteisiin ja koululta ei läydykkään toista jumppapalloa norsufutikseen! Tästä meinasi tulla ongelma kunnes löysimme ehjän jumppapallon ja pumpun Vääksyn kirpputorilta - mikä säkä. Aamulla heräsimme puoli seitsemältä ja lähdin asettamaan peliratoja valmiiksi. Tarkistin varustelistasta että kaikki tarvittava on paikoillaan - jumppapallo norsufutikseen, törpöt maalimerkeiksi, pölkyt naulat ja vasarat naulaviestiä varten, kolme mölkky-peliä ja kuusi kumisaapasta saappaanheittoon. Lisäksi viime hetken henkilökohtaisten ohjaajan varusteiden tarkistus: EA-laukku, kännykkä, palautelaput, pilli, kyniä ja radiopuhelin.
Katoimme aamupalan ja kello yhdeksän opettajat saapuivat. Esittäydyimme, Anni piti alkupuheen ja kerroimme päivän ohjelman. Lähdimme kierrokselle pieneläinhoitolaan ja navettaan, minkä jälkeen hajaannuimme, osa tallille Annin johdolla ja loput maneesiin ensimmäistä peliä pelaamaan. Ja todellakin loput, koska alunperin suunitelmissa oli, että ratsastamaan lähtee 4-6, mutta sinne lähtikin melkein puolet ryhmästä. Olin jännittänyt peliohjeideni tajuttavuudesta mutta hyvin menivät perille. Miehet innostuivat norsufutiksesta että olisi voinut pelata toisenkin erän, mutta pistin porukan liikkeelle toteuttamaan loput aktiviteetit. Vuorossa naulaviesti, saappaanheitto ja pyykkipoikahippa Tiinan kanssa yhdessä ohjeistaen. Jokaiseen leikkiin oli varattu 15 min, mutta aikaa jäikin ylimääräiset viisi minuuttia, niin tehtiin vielä ex temporeena horoskooppijono, jossa pelaajien pitää pantomiiminä esittää horoskooppimerkkinsä ja asettua jonoon. Huh helpotus - aktiviteettiosuus oli lopussa ja Annin tallilaiset saapuivat. Jäljellä enää ruokailu kodalla ja palautteen kysely.
Palaute oli positiivista (erityisesti kalakeittoa kehuttiin). Kävimme porukalla fiilikset läpi, aikataulutus oli ainakin onnistunut ja tallilla oli mennyt myös mukavasti, vaikka ratsastajia olikin yhtäkkiä puolet enemmän kuin ilmoitettu. Stressi purkautui niin että kädet tärisivät ja huomasin etten ollut hengittänyt kunnolla viimeiseen neljään tuntiin.. mutta ohi oli, matka jatkui kotia kohti ylijääneet korvapuustipussit sylissä.
Tiia Koivisto, LUONN12
.jpg) |
| Kiitos ja näkemiin :) |
