maanantai 5. tammikuuta 2015

Sydäntalven töitä

Talvi on löytänyt Päijät-Hämeen. Opiskelu jatkuu Päijänteen rannoilla keskiviikkona 7.1.2015

Talvikauden opinnot liittyvät luonto-ohjaajilla ja kalatalouden opiskelijoilla vahvasti lumeen ja jäähän. Ensimmäisen vuoden luonto-ohjaajat harjoittelevat erilaisia talviaktiviteetteja, esimerkiksi lumikenkäilyä, talvikalastusta ja eräsuksihiihtoa. Monella on kouluajoilta peräisin oleva hiihtokammo, mutta eräsuksihiihto on onneksi ihan eri laji kuin alakoulun murtsikka. Aurinkoinen järven jää ja kiireetön meno.. Luonto-ohjaajan ammatissa saa usein ohjata lajeja, joista itsekin pitää. Perinteiset ja uudemmat talviaktiviteetit ovat silti aina tuoreita ja kiinnostavia muualta tuleville matkailijoille. Ehkä siitä hiihdostakin kannattaa opetella tykkäämään.

Eräsuksitaipaleella Asikkalan kk - Lahti. Siellä jossain. 
Vaihtelevan talviset talvet tuovat koulutukseenkin haasteita. Talvi 2013-2014 oli harvinaisen vähäluminen ja jääpeitteinen kausikin jäi lyhyeksi. Syksyllä 2013 aloittaneet luonto-ohjaajat pääsevätkin oikeastaan vasta tänä talvena esim. moottorikelkan selkään tai lumikenkien päälle. Toivottavasti alkanut vuosi tuo sen verran lunta, että Asikkalaan saadaan myös paljon asiakasryhmiä talvisten aktiviteettien pariin. Asiakas on kuitenkin se, joka hioo ohjaajan taidot timantiksi.

Lumikengillä on helppo liikkua lumisessa maastossa,
esim. muinaisjäännösten perässä, kuten tässä kuvassa
Kalatalouden opiskelijat hyödyntävät jääpeitteisen ajan tehokkaasti talvikalastuksen eri menetelmiin tutustuen. Mönkijä ja moottorikelkat soivat Asikkalanselällä. Talvinuottaus, talviverkot ja pilkkiminen tulevat tutuiksi, muiden tekniikoiden muassa. Myös saaliin käsittely ja jalostaminen kalatuotteiksi kuuluvat talven oppeihin.

Joinain vuosina sitä jäätä riittää. Kuva talvelta 2012-2013
Puolimetrinen jää edellyttää terävää kairaa ja
määrätietoista asennetta
Myös talviset erätaidot koetellaan keskitalven hämärissä ja kevättalven hankiaisilla. Asikkalaan perustettu Eräklubi suunnittelee ja toteuttaa kevättalvella talvivaelluksen, jolle voivat osallistua eri alojen opiskelijat. Talviset olosuhteet opettavat arvokkaita asioita esim. varusteista ja suunnistamisesta. Miten pysytellään kuivana ja lämpimänä räntäsateessa? Miten syntyy hätämajoite lumikinokseen? Kuinka jäiset puut saa syttymään? Vastaus löytyy parhaiten käytännössä kokeilemalla, kokeneempien opastuksella.

Because why not.

Vähän eri asia kuin pallogrilli.

perjantai 31. lokakuuta 2014

Luota prosessiin

Meillä Asikkalassa luonto-ohjaajien toinen koulutusvuosi tapahtuu tiimioppimisen keinoin, omaa NY-yritystä pyörittäen. NY - vuosi yrittäjänä -ohjemassa opiskelijat perustavat oikealla rahalla lukuvuoden ajan toimivan yrityksen, jonka toimintaa he ohjaavat itse alkaen ideoinnista ja päättyen yrityksen lopettamiseen. Luontoalan opiskelijoiden NY-yritykset tuottavat tietenkin erilaisia luonto-ohjelmapalveluja sekä maastoruokailuja.

Erätuuli NY:n tulevan ruokalistan salaisia aseita

Tiimioppiminen taas tarkoittaa sitä, että opiskelijaryhmä saa oppimisprosessin omiin käsiinsä opettajan siirtyessä valmentajan rooliin. Valmentajana opettaja ei anna valmiita ratkaisuja tai päätä, miten toimitaan. Opiskelijaryhmä päättää NY-yrityksensä asioista itsenäisesti valmentajan ohjatessa oppimisprosessia. Kuulostaa epämääräiseltä, ja takuulla myös tuntuu siltä opiskelijoiden arjessa. Tiimioppimisessa mitään opetussuunnitelman sisältöjä ei pelkästään "käydä läpi". Se, mitä opitaan, opitaan käytännön kokemusten (oikean työn), yhdessä ajattelemisen (dialogin) ja jatkuvan kehittämisen kautta.

Ahdistusta tiimioppimisen prosessiin tuo esim. se, että pitäisi uskaltaa kokeilla vähän keskeneräistäkin. Suurin osa meistä Asikalassa pyörivistä on suorittanut ns. vanhanaikaisen peruskoulun tai vastaavan. Ensin on ladattu pää tietoa täyteen, vasta sitten saa ryhtyä soveltamaan. Tässä on se ongelma, ettei ihmistä nykyisten oppimiskäsitysten valossa voi ladata täyteen tietoja ja taitoja. Jokainen oppija rakentaa asioista oman versionsa, oman käytännöllisen teoriansa, jonka mukaan ammatissaan sitten toimii. Valitettavasti ei ole mahdollista omaksua sellaisenaan kenenkään muun itselleen rakentamaa toiminta- ja ajattelutapaa. Se on kasattava itse. Parhaiten se onnistuu, kun tieto ja yksittäiset taidot saavat työtä tehdessä tarttumapinnan ja viitekehyksen, asiayhteyden, jossa niillä on merkitystä.

Tiimioppimisessa työtä tehdessä saadut oivallukset ruokkivat "ammatillisen teorian" muodostumista. Pyritään hankkimaan perusteltua käytännön osaamista, omakohtaista, merkityksellistä tietoa. Esimerkiksi ryhmien ohjaamisen periaatteet voi kyllä opetella teoriassakin, mutta osaamiseksi se kääntyy vasta kokeilujen jälkeen. Kun palaute tulee suoraan asiakkailta, se sataa suoraan tiimioppijoiden osaamislaariin. Opettajakin osaisi kyllä kertoa, että on tärkeää kertoa asiakkaille päivän aikataulu ja ohjelma. Jos taas asiakas kertoo palautteessa viihtyneensä huonosti, koska ei tiennyt, mitä tapahtuu seuraavaksi ja kauanko aikaa saunomiseen on varattu, se on tärkeä ja ajankohtainen tieto. Juuri sitä tiimioppija juuri nyt tarvitsikin onnistuakseen seuraavalla keikalla paremmin.
Tämän vuoden NY-yrityksen logo komistaa hirsikodan sisäänkäyntiä

Jotta oppimisen mylly pyörisi kunnolla, täytyy olla sekä käytännön tekemistä että sen pohtimista. Ilman jompaa kumpaa ei tapahdu kehitystäkään. Nyt kun Erätuulen herkullisista ruoka-annoksista on markkinointikuvat olemassa, voi alkaa oppiminen ruokapalvelujen tuottamisesta. Se on paljon muutakin kuin annoksen valmistamista. Mitä kaikkea muuta? Se tiedetään täällä Asikkalassa muutaman kuukauden päästä, kunhan riittävän moni asiakas on annoksensa eteen saanut, syönyt ja maksanut. 

lauantai 18. lokakuuta 2014

Salpauksen opettajien VES-päivä

Opiskeluni luonto-ohjaajana ovat loppuvaiheessa, ja haluaisin jakaa kokemuksiani luokkamme Villituli NY:ssä mukana olemisesta. Mukaan mahtui aluksi loputonta luonto-ohjaajan alaan kuuluvien ohjelmien ja palveluiden tuotteistamista, markkinointia ja kohdeyleisön miettimistä. Lopulta jokainen keikka kuitenkin suunniteltiin erikseen asiakasta varten. Erityisesti mieleen jäi näyttökokeeni suoritus joka toteutettiin 38:lle Salpauksen opettajalle - ei hassumpi näyttökoeyleisö!

Saimme Salpauksen opettajilta pyynnön toteuttaa ruokailu ja virkistystoimintaa Virkaehtosopimus(VES)-päivää varten. Päätin ottaa vetovastuun yhdessä luokkalaiseni Annin kanssa ja suorittaa siitä samalla luontopalveluissa toimimisen näytön. Aloimme miettimään ohjelmaa - mikä olisi tarpeeksi jännittävää ja kiinnostaisi niin miehiä kuin naisia? GPS-rata koulun lähimaastossa jonka rasteilta löytyisi ainekset lettutaikinan tekoon? Idea kaatui siihen ettei ohjaajia olisi riittävästi vahtimaan pieniä ryhmiä jotka hajaantuisivat maastoon. Mistä kaikki innostuisivat ja mitä voisi vetää niin suurelle ryhmälle?

Ohjelmaan kuuluisi ainakin aamupala kodalla ja kierros koulun tallilla, pieneläinhoitolassa ja navetalla. Tähän saisi kulumaan helposti parikin tuntia koska erilaisia tutkailtavia eläimiä on koulullamme paljon. Käytännön asiat kuten äänen kuuluminen isolle ryhmälle huolestuttivat luonnostaan pieniäänistä kirjoittajaa- tarvitsenko megafonin? Sellainenkin oisi löytynyt koulutuspäällikön toimistosta, mutta päätin tyytyä partiopilliin. Opettajat tiedustelivat ratsastuksen mahdollisuudesta. Päätimme jakaa ryhmän kahtia koulukierroksen jälkeen ja viedä toisen puoliskon talutusratsastukseen tallille ja toiselle puoliskolle vetää liikunnallisia pelejä ja leikkejä.

 Sovimme vierailustamme pieneläinhoitolan ja navetan kanssa. Asiakkaalle lähetettiin tarjous keikasta, aikataulu hiottiin viiden minuutin tarkkuudelle, vastuualueet jaettiin, riskianalyyseja ja turvallisuussuunnitelmia laadittiin ja kauppalista tehtiin. Koska päivä olisi lauantai ja alkamisajankohta heti aamusta, päätimme jäädä koululle perjantaina yöksi. Aikaa jäisi kala-ja kasvikeiton sekä korvapuustien leipomiseen ja oman työntekijäporukan infoamiseen.

Päivä lähestyi ja vaikka suunnitelmat oli tehty huolellisesti, olin epävarma miten kaikki onnistuisi. Tämä olisi ensimmäinen iso asiakaskeikka ja vielä näyttökoe samalla..  Perjantaina keitimme 38:lle hengelle kalakeiton ja kasviskeiton kasvissyöjille. Viime hetken ostoksille piti lähteä kokkimme ollessa tyytymätön kalakeiton mausteisiin ja koululta ei läydykkään toista jumppapalloa norsufutikseen! Tästä meinasi tulla ongelma kunnes löysimme ehjän jumppapallon ja pumpun Vääksyn kirpputorilta - mikä säkä. Aamulla heräsimme puoli seitsemältä ja lähdin asettamaan peliratoja valmiiksi. Tarkistin varustelistasta että kaikki tarvittava on paikoillaan - jumppapallo norsufutikseen, törpöt maalimerkeiksi, pölkyt naulat ja vasarat naulaviestiä varten, kolme mölkky-peliä ja kuusi kumisaapasta saappaanheittoon. Lisäksi viime hetken henkilökohtaisten ohjaajan varusteiden tarkistus: EA-laukku, kännykkä, palautelaput, pilli, kyniä ja radiopuhelin.

Katoimme aamupalan ja kello yhdeksän opettajat saapuivat. Esittäydyimme, Anni piti alkupuheen ja kerroimme päivän ohjelman. Lähdimme kierrokselle pieneläinhoitolaan ja navettaan, minkä jälkeen hajaannuimme, osa tallille Annin johdolla ja loput maneesiin ensimmäistä peliä pelaamaan. Ja todellakin loput, koska alunperin suunitelmissa oli, että ratsastamaan lähtee 4-6, mutta sinne lähtikin melkein puolet ryhmästä. Olin jännittänyt peliohjeideni tajuttavuudesta mutta hyvin menivät perille. Miehet innostuivat norsufutiksesta että olisi voinut pelata toisenkin erän, mutta pistin porukan liikkeelle toteuttamaan loput aktiviteetit. Vuorossa naulaviesti, saappaanheitto ja pyykkipoikahippa Tiinan kanssa yhdessä ohjeistaen. Jokaiseen leikkiin oli varattu 15 min, mutta aikaa jäikin ylimääräiset viisi minuuttia, niin tehtiin vielä ex temporeena horoskooppijono, jossa pelaajien pitää pantomiiminä esittää horoskooppimerkkinsä ja asettua jonoon. Huh helpotus - aktiviteettiosuus oli lopussa ja Annin tallilaiset saapuivat. Jäljellä enää ruokailu kodalla ja palautteen kysely.

Palaute oli positiivista (erityisesti kalakeittoa kehuttiin). Kävimme porukalla fiilikset läpi, aikataulutus oli ainakin onnistunut ja tallilla oli mennyt myös mukavasti, vaikka ratsastajia olikin yhtäkkiä puolet enemmän kuin ilmoitettu. Stressi purkautui niin että kädet tärisivät ja huomasin etten ollut hengittänyt kunnolla viimeiseen neljään tuntiin.. mutta ohi oli, matka jatkui kotia kohti ylijääneet korvapuustipussit sylissä.

Tiia Koivisto, LUONN12

Kiitos ja näkemiin :)

perjantai 19. syyskuuta 2014

Osaaminen tähtäimessä

 Ammatillisen koulutuksen tutkinnot ovat muuttumassa. Uudet tutkinnon perusteet astuvat voimaan 1.8.2015. Tutkinnoista pyritään tekemään entistä selkeämpiä. Samalla toivotaan, että ne vastaisivat yhä paremmin muuttuvan työelämän tarpeita. Opiskelijoiden kannalta muutos tarkoittaa entistä joustavampia ja yksilöllisempiä oppimispolkuja sekä entistä tehokkaampaa osaamisen tunnistamista. Osaaminen ratkaisee - ei esim. koulun penkillä kulutettu aika. Opintoviikot jäävät historiaa ja vaihtuvat osaamispisteiksi. Mitä enemmän osaamispisteitä jostakin tutkinnon osasta saa, sitä keskeisempää ja laajempaa osaamista sen suorittaminen edellyttää.

Koulutuskeskus Salpauksen Asikkalan toimipisteessä kokeillaan osaamisperusteisuutta jo lukuvuonna 2014-2015. Luonto-ohjaajien koulutukseen osaamisperusteisuus sopiikin hyvin. Luonto-ohjaajaksi opiskelevien taustat ovat aina olleet hyvin kirjavia. Samassa luokassa istuvat suoraan peruskoulusta tulleet ja jo useamman ammatin opiskelleet tai vaikkapa useita vuosia yrittäjänä toimineet opiskelijat. On selvää, että osaamisessakin on suuria eroja. Joku on heti ensimmäisellä viikolla valmis aloittamaan asiakasryhmien ohjaamisen, toinen tarvitsee vielä pari vuotta ohjaajaksi kasvamiseen.

Luonnontuntemus kuuluu luonto-ohjaajan perustaitoihin. 

Yksilölliset opintopolut ovat olleet luonto-ohjaajien koulutuksessa osa arkipäivää jo pitkään. Esimerkiksi laajennettu työssäoppiminen on antanut monelle mahdollisuuden kehittyä ammatissa muuta ryhmää nopeammin ja etsiä työkentältä juuri niitä oman kasvun kannalta keskeisiä taitoja ja tietoja. Myös osaamisen tunnistamista on käytetty - moni opiskelijoistamme on hankkinut alalla tarpeellista osaamista esimerkiksi harrastusten tai vapaaehtoistyön kautta. Ei samoja asioita tarvitse uudestaan opiskella. Tarvittaessa osaamista voi täydentää osallistumalla opetukseen. Sen jälkeen suoritetaan ammattiosaamisen näyttö, jossa osaaminen arvioidaan oman alan käytännön työtehtävissä.

Retkikeittimen käyttötaidot on helppo todeta :)
Sellainen ihan oikea osaamisperusteisuus vaatii kuitenkin opetushenkilöstöltä ja koulun toiminnalta paljon enemmän. Kun enää ei tarvitse tuijottaa opintoviikkoja ja opetukseen osallistumista, näkökulma muuttuukin ihan toisenlaiseksi. Jos opiskelija on aikaisemmin puristettu kolmivuotisen opetusmankelin lävitse, opettaja voinut tavallaan olla rauhallisin mielin. Keskeiset tiedot ja taidot on varmasti "käyty läpi". Kun opettajan toimistossa istuukin hänelle melkein vieras opiskelija, joka kertoo osaavansa vaikkapa erityisryhmien ohjaamisen jo ennestään, tuntuu opettajasta kuin langat lähtisivät lapasesta. Mistä minä voin tietää, että hän osaa? Entä jos osaa "väärin", kun en ole itse opettanut? Tai jos hänen osaamisestaan puuttuukin jokin opettajan mielestä tärkeä palanen?

Joskus osaamisen toteaminen on helppoa ja turvallisen tuntuista. Partiotaitokisoja kiertävä hallitsee ihan takuulla retkeilyn perustaidot. Ammatikseen kehitysvammaisia ohjannut osaa erityisryhmien ohjaamisen takuulla paremmin kuin koululla 10 ov tutkinnon osan opiskellut. Vaikeampaa on, jos opiskelija hallitsee osan asioista, mutta osa on vielä hakusessa. Miten hän ottaa puuttuvat taidot haltuunsa? Miten varmistetaan, että opiskelija voi oppia juuri tarvitsemansa asiat esim. työssäoppimisjaksolla?


Melontaohjaajaksi haluavan pitää hankkia 500 km melontakokemus.
Mutta opettavatko kilometrit vai aktiivinen treeni?

Osaamisperusteisuus vaatii opiskelijaltakin enemmän. Hänen pitää pystyä itsekin arvioimaan omaa osaamistaan ja pyrkimään aktiivisesti hankkimaan sitä puuttuvaa osaamista. Jos esim. vieraskielisten asiakkaiden kohtaaminen tuntuu vaikealta, sitä ei pidä väistää. Pitää hakeutua niihin tilanteisiin, joissa pääsee puhumaan kielillä. Jos asenne opiskeluun on "mahdollisimman äkkiä pois", sillä osaamisella tuskin työllistyy. Jos taas tavoittelee mahdollisimman hyvää ammattitaitoa, siihen osaamisperusteisuus soveltuu loistavasti. Jo hallussa olevat asiat voi kuitata nopeasti ja keskittyä sitten itselle tärkeämpien taitojen opiskeluun.

Luonto-ohjaajien NY-yrityksessä sovellettava tiimioppiminen tukee osaamisperusteisuutta. Kaikkien ei tarvitse (eikä ole mielekästäkään) tehdä samoja asioita samaan aikaan. Joku tiimin jäsen voi käyttää enemmän aikaa vaikkapa lapsille soveltuvien ohjelmapalvelujen kehittämiseen. Kun palikat ovat kasassa, hän voi tuoda saamansa oivallukset ja luomansa tuotteet koko tiimin sovellettaviksi. Tiimin muille jäsenille jää aikaa esim. markkinoinnin tai laskutuksen haltuun ottamiseen, tai vaikkapa maastoruokatuotteiden kehittelyyn. Kun tiimi jakaa kokemuksensa ja työstää asioita yhdessä dialogin kautta, jokaisen työpanos hyödyttää koko tiimin oppimista.

maanantai 25. elokuuta 2014

Tiimioppiminen. Siinä on vääntöä.


Opettajan työtä on opettaminen. Opiskelijan tehtävä on opiskella. Tavoitteena molemmissa on osaaminen. Välillä opettajan työ tuntuu kuitenkin siltä, että opiskelijoiden päätehtävä on istuminen/nuokkuminen ja opettajan itsestäänselvyyksistä puhuminen, yhteisenä tavoitteena saada tunnit kulumaan. Ei sen tarvitse olla niin. Tulkaa vaikka katsomaan, millaista on toisen vuoden luonto-ohjaajaopiskelijoiden koulunkäynti tälläkin hetkellä. 

Koulutuskeskus Salpauksen Asikkalan toimipisteessä on viime keväästä asti käynnistelty tiimioppimisen prosesseja. Tiimioppimisessa opiskelijaryhmä ottaa oppimisen omiin käsiinsä opettajan siirtyessä valmentajan rooliin. Opiskelun tavoitteet löytyvät toki opetussuunnitelmista, mutta niiden tarkempi sisältö ja tavat oppia suunnitellaan yhdessä. Opettajat lakkaavat opettamasta. Opiskelijat alkavat oppia. Kuulostaa oudolta, mutta siltä se vaikuttaa. 

Avokanooteista saadaan turvallinen ja vakaa "katamaraani"
kiinnittämällä kaksi kanoottia toisiinsa vaakapuiden avulla. Ei tätä
huvin vuoksi tehdä, vaan tulevaa asiakaskeikkaa varten.
 Tiimioppiminen on ajoittain epämääräinen prosessi, jonka päätepistettä ei tiedä etukäteen kukaan. Eivät tiimin jäsenet eivätkä heidän valmentajansa. Jokaisella on varmaan tähtäimessä ammattiin valmistuminen, mutta etukäteen ei voi tietää, mitä kaikkea tiimin oppimisprosessin aikana tulee opittua. "Tulee opittua?" kysyy opettaja. Herregud. Eikö se oppiminen pitäisi suunnitella tarkemmin? Eikö olisi hyvä olla vähän enemmän rakennetta ja jotain rotia.. Tiimioppimisesta puhuttaessa sanotaan usein "luota prosessiin." Sitä ei voi liian usein sanoa.

Tämä ei varsinaisesti liity tiimioppimiseen, mutta
makuupussikin voi olla oloasu :)
Ensimmäisen vuoden luonto-ohjaajaopiskelijat ovat aloittaneet opintonsa kutakuinkin normaalilla tavalla. Retkeilyvarusteita tutkitaan ja niiden käyttöä opetellaan. Joku tekee ensimmäiset kiehisensä tai klapinsa, toinen kokeilee erätaitojen opettamista kokemattomammille. Toisen vuoden ryhmä taas on hypännyt mukaan "hippibussiin" ja perustanut kolme NY Vuosi yrittäjänä -harjoitusyritystä käynnistäen niiden liiketoiminnan. Nämä toisen vuoden opiskelijat suorittavat suuren osan jäljellä olevista opinnoistaan tehden asiakaskeikkoja - siis tuottaen koulun tiloilla ja välineillä ohjelmapalveluita ja maastoruokailuja oikeille, maksaville asiakkaille. 

Tiimioppimista sovellettaessa on hyväksyttävä se, etteivät kaikki opi yhtä paljon eivätkä samoja asioita. Tietty vähimmäistaso voidaan jokaiselta esim. ammattiosaamisen näytöissä edellyttää. On kuitenkin täysin ok, että joku innostuu vaikka maastoruokailuista niin paljon, että hakeutuu keittiön puolelle jokaisella ruokailun sisältävällä keikalla. Toiselle on tärkeää kehittää ohjaustaitojaan - silloin esimerkiksi kodan, saunojen ja muiden toimintaympäristöjen huolto saattaa jäädä vähemmälle. Tiimioppimisessa jokainen kuitenkin tuo oppimansa asiat tavalla tai toisella tiimin eduksi. Jokaisen ei tarvitse lämmittää rantasaunaa kymmentä kertaa, jos yksi pystyy tuomaan  kokemustensa perusteella tiimille täydelliset juuri sen saunan lämmitysohjeet. Tieto ja kokemukset jaetaan toisille. Ehkä vähän hassuin sanamuodoin, joskus vain sanomalla painokkaasti "Älkää sitten ikinä...", mutta se on kaikki merkityksellistä tietoa, jota voidaan hyödyntää yhdessä tekemisessä. 


Kanooteista tehty katamaraani koemelonnassa.
Kun luennoilla istumista ei tiimioppimiseen juurikaan kuulu, opiskelijat voivat hyödyntää kaiken ajan oikeiden töiden valmisteluun ja keikkojen tekemiseen. Jokainen keikka opettaa ja heittää siihen osallistuneita eteenpäin kuin runollinen aalto taitojen meressä. Sadan keikan jälkeen tiimin dialogiringissä istuu rautaisia ammattilaisia. Päätökset tehdään kokemuksen tuomalla varmuudella. Työelämään lähtee osaajia, joille ei huteja juuri tule. Ja jos tulee, ne osataan kääntää entistä paremmaksi tähtäämiseksi seuraavassa tehtävässä.




tiistai 20. toukokuuta 2014

Ammattia vaihtamassa? Hae nyt luonto- tai kalakoulutukseen Asikkalaan!

Tänään 20.5. käynnistyy Koulutuskeskus Salpauksessa erillishaku muutamille aloille. 10.6. asti on mahdollista hakea opiskelemaan mm. luonto- ja ympäristöalan tai kalatalouden perustutkintoa, vaikka olisi jo suorittanut ammatillisen tutkinnon tai korkeakoulututkinnon.

Kevään yhteishaku poikkesi aiemmista vuosista siten, etteivät esimerkiksi jonkin ammatillisen perustutkinnon jo suorittaneet voineet osallistua hakuun. Meillä Asikkalassa melko suurella osalla uusista opiskelijoista on aikaisemmin ollut jo jokin toinen ammatti hankittuna. Esimerkiksi luonto-ohjaajiksi hakeutuvissa on ollut matkailu-, liikunta-, nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen tai hoitoalan perustutkinnon suorittaneita. Nyt alkanut erillishaku antaa alanvaihtajillekin mahdollisuuden tulla opiskelemaan itselleen uusi ammatti.

Turvallisuustaidot ovat tärkeitä vesillä liikuttaessa.
Kuvassa pelastautumisharjoitus Lahden Järvipelastajien johdolla. 

Luonto- ja ympäristöalan ja kalatalouden koulutuksesta voit lukea lisää tästä blogista, opettajien ja opiskelijoiden kirjoittamana. Voit myös kysyä lisätietoja koulutuksesta opinto-ohjaajilta tai suoraan alojen opettajilta, esim. hanna.salminen(at)salpaus.fi (luontoala) tai arto.immonen(at)salpaus.fi (kalatalous).

Erillishaun hakuohjeet tästä: Erillishaku 20.5.-10.6.2014

Käytännönläheinen opiskelu, työssäoppiminen, hyvä motivaatio ja
yrittäjähenkinen työskentely synnyttävät vahvaa osaamista.
Kuva pian valmistuvien luonto-ohjaajien asiakaskeikan ruokatarjoiluista. 


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Omia kokemuksia luonto-ohjaajaksi opiskelusta

Opiskelen luonto-ohjaajaksi ensimmäistä vuotta Koulutuskeskus Salpauksessa Asikkalassa päijänteen rannalla, oppilaitos sijaitsee ihanteellisella paikalla luontoalaa ajatellen. Kaunis Päijänne tarjoaa monenlaisia luontoaiheisia elämyksiä jokaisena vuodenaikana. Kelventeen luonnonpuisto sijaitsee mukavan melontamatkan tai lyhyen moottorivene pyrähdyksen päässä. Juuri Kelventeeseen teimmekin ensimmäisen yönyli kestävän retken. Vuoden 2013 luonto-ohjaaja luokka koostuu eri-ikäisistä ja eri tyyppisistä ihmisistä joita kaikkia yhdistää sama päämäärä, tulla hyviksi luonto-ohjaajiksi. Hyvä yhteishenki ja rento tekemisen meininki on meidän ryhmän juttu. Opiskelussa parasta on käytännönläheisyys.Opiskeluun kuuluu mm, kestävällä tavalla toimimista, luonnossa ohjaamista, ulkoilureittien rakentamista, luonto palveluissa toimimista, maastossa ruokailemista sekä yrittäjyyttä.
Olemme tehneet mielenkiintoisia retkiä lähialueen luontokohteisiin mm .Hollolaan Kiikunlähteelle joka on Suomen suurin lähdeallas pituudeltaan 400m ja leveimmältä kohdaltaan 100m. Vierailimme myös Tallukan näkötornissa ja Kalkkisten koskella. Kevään aikana matkaamme Helsinkiin luonnontieteelliseen museoon ja teemme melontaretken Kelventeen luonnonpuistoon.

Kiikunlähteellä

Tallukan näkötornissa

Kalkkisten koskella
Olemme harjoitelleet  raivaussahan ja moottorisahan käyttöä sekä huoltoa. Konetunneilla pääsimme tutustumaan myös traktorilla ja mönkijällä ajamiseen. 


Moottorisahan käytön harjoittelua


Koulutukseemme kuuluu EA-1 ja EA-2 suorittaminen sekä Matkailualan turvallisuuspassi, hygieniapassi, sekä tulityö ja työturvallisuuskortit. Ensi syksynä perehdymme oman harjoitusyrityksen pyörittämiseen sekä käymme melontaohjaaja kurssin. Tätä kaikkea odotellessa.