Osaaminen tähtäimessä

 Ammatillisen koulutuksen tutkinnot ovat muuttumassa. Uudet tutkinnon perusteet astuvat voimaan 1.8.2015. Tutkinnoista pyritään tekemään entistä selkeämpiä. Samalla toivotaan, että ne vastaisivat yhä paremmin muuttuvan työelämän tarpeita. Opiskelijoiden kannalta muutos tarkoittaa entistä joustavampia ja yksilöllisempiä oppimispolkuja sekä entistä tehokkaampaa osaamisen tunnistamista. Osaaminen ratkaisee - ei esim. koulun penkillä kulutettu aika. Opintoviikot jäävät historiaa ja vaihtuvat osaamispisteiksi. Mitä enemmän osaamispisteitä jostakin tutkinnon osasta saa, sitä keskeisempää ja laajempaa osaamista sen suorittaminen edellyttää.

Koulutuskeskus Salpauksen Asikkalan toimipisteessä kokeillaan osaamisperusteisuutta jo lukuvuonna 2014-2015. Luonto-ohjaajien koulutukseen osaamisperusteisuus sopiikin hyvin. Luonto-ohjaajaksi opiskelevien taustat ovat aina olleet hyvin kirjavia. Samassa luokassa istuvat suoraan peruskoulusta tulleet ja jo useamman ammatin opiskelleet tai vaikkapa useita vuosia yrittäjänä toimineet opiskelijat. On selvää, että osaamisessakin on suuria eroja. Joku on heti ensimmäisellä viikolla valmis aloittamaan asiakasryhmien ohjaamisen, toinen tarvitsee vielä pari vuotta ohjaajaksi kasvamiseen.

Luonnontuntemus kuuluu luonto-ohjaajan perustaitoihin. 

Yksilölliset opintopolut ovat olleet luonto-ohjaajien koulutuksessa osa arkipäivää jo pitkään. Esimerkiksi laajennettu työssäoppiminen on antanut monelle mahdollisuuden kehittyä ammatissa muuta ryhmää nopeammin ja etsiä työkentältä juuri niitä oman kasvun kannalta keskeisiä taitoja ja tietoja. Myös osaamisen tunnistamista on käytetty - moni opiskelijoistamme on hankkinut alalla tarpeellista osaamista esimerkiksi harrastusten tai vapaaehtoistyön kautta. Ei samoja asioita tarvitse uudestaan opiskella. Tarvittaessa osaamista voi täydentää osallistumalla opetukseen. Sen jälkeen suoritetaan ammattiosaamisen näyttö, jossa osaaminen arvioidaan oman alan käytännön työtehtävissä.

Retkikeittimen käyttötaidot on helppo todeta :)

Sellainen ihan oikea osaamisperusteisuus vaatii kuitenkin opetushenkilöstöltä ja koulun toiminnalta paljon enemmän. Kun enää ei tarvitse tuijottaa opintoviikkoja ja opetukseen osallistumista, näkökulma muuttuukin ihan toisenlaiseksi. Jos opiskelija on aikaisemmin puristettu kolmivuotisen opetusmankelin lävitse, opettaja voinut tavallaan olla rauhallisin mielin. Keskeiset tiedot ja taidot on varmasti "käyty läpi". Kun opettajan toimistossa istuukin hänelle melkein vieras opiskelija, joka kertoo osaavansa vaikkapa erityisryhmien ohjaamisen jo ennestään, tuntuu opettajasta kuin langat lähtisivät lapasesta. Mistä minä voin tietää, että hän osaa? Entä jos osaa "väärin", kun en ole itse opettanut? Tai jos hänen osaamisestaan puuttuukin jokin opettajan mielestä tärkeä palanen?

Joskus osaamisen toteaminen on helppoa ja turvallisen tuntuista. Partiotaitokisoja kiertävä hallitsee ihan takuulla retkeilyn perustaidot. Ammatikseen kehitysvammaisia ohjannut osaa erityisryhmien ohjaamisen takuulla paremmin kuin koululla 10 ov tutkinnon osan opiskellut. Vaikeampaa on, jos opiskelija hallitsee osan asioista, mutta osa on vielä hakusessa. Miten hän ottaa puuttuvat taidot haltuunsa? Miten varmistetaan, että opiskelija voi oppia juuri tarvitsemansa asiat esim. työssäoppimisjaksolla?

Melontaohjaajaksi haluavan pitää hankkia 500 km melontakokemus.
Mutta opettavatko kilometrit vai aktiivinen treeni?

Osaamisperusteisuus vaatii opiskelijaltakin enemmän. Hänen pitää pystyä itsekin arvioimaan omaa osaamistaan ja pyrkimään aktiivisesti hankkimaan sitä puuttuvaa osaamista. Jos esim. vieraskielisten asiakkaiden kohtaaminen tuntuu vaikealta, sitä ei pidä väistää. Pitää hakeutua niihin tilanteisiin, joissa pääsee puhumaan kielillä. Jos asenne opiskeluun on "mahdollisimman äkkiä pois", sillä osaamisella tuskin työllistyy. Jos taas tavoittelee mahdollisimman hyvää ammattitaitoa, siihen osaamisperusteisuus soveltuu loistavasti. Jo hallussa olevat asiat voi kuitata nopeasti ja keskittyä sitten itselle tärkeämpien taitojen opiskeluun.

Luonto-ohjaajien NY-yrityksessä sovellettava tiimioppiminen tukee osaamisperusteisuutta. Kaikkien ei tarvitse (eikä ole mielekästäkään) tehdä samoja asioita samaan aikaan. Joku tiimin jäsen voi käyttää enemmän aikaa vaikkapa lapsille soveltuvien ohjelmapalvelujen kehittämiseen. Kun palikat ovat kasassa, hän voi tuoda saamansa oivallukset ja luomansa tuotteet koko tiimin sovellettaviksi. Tiimin muille jäsenille jää aikaa esim. markkinoinnin tai laskutuksen haltuun ottamiseen, tai vaikkapa maastoruokatuotteiden kehittelyyn. Kun tiimi jakaa kokemuksensa ja työstää asioita yhdessä dialogin kautta, jokaisen työpanos hyödyttää koko tiimin oppimista.

Tiimioppiminen. Siinä on vääntöä.

Opettajan työtä on opettaminen. Opiskelijan tehtävä on opiskella. Tavoitteena molemmissa on osaaminen. Välillä opettajan työ tuntuu kuitenkin siltä, että opiskelijoiden päätehtävä on istuminen/nuokkuminen ja opettajan itsestäänselvyyksistä puhuminen, yhteisenä tavoitteena saada tunnit kulumaan. Ei sen tarvitse olla niin. Tulkaa vaikka katsomaan, millaista on toisen vuoden luonto-ohjaajaopiskelijoiden koulunkäynti tälläkin hetkellä. 

Koulutuskeskus Salpauksen Asikkalan toimipisteessä on viime keväästä asti käynnistelty tiimioppimisen prosesseja. Tiimioppimisessa opiskelijaryhmä ottaa oppimisen omiin käsiinsä opettajan siirtyessä valmentajan rooliin. Opiskelun tavoitteet löytyvät toki opetussuunnitelmista, mutta niiden tarkempi sisältö ja tavat oppia suunnitellaan yhdessä. Opettajat lakkaavat opettamasta. Opiskelijat alkavat oppia. Kuulostaa oudolta, mutta siltä se vaikuttaa. 

Avokanooteista saadaan turvallinen ja vakaa "katamaraani"
kiinnittämällä kaksi kanoottia toisiinsa vaakapuiden avulla. Ei tätä
huvin vuoksi tehdä, vaan tulevaa asiakaskeikkaa varten.

 Tiimioppiminen on ajoittain epämääräinen prosessi, jonka päätepistettä ei tiedä etukäteen kukaan. Eivät tiimin jäsenet eivätkä heidän valmentajansa. Jokaisella on varmaan tähtäimessä ammattiin valmistuminen, mutta etukäteen ei voi tietää, mitä kaikkea tiimin oppimisprosessin aikana tulee opittua. "Tulee opittua?" kysyy opettaja. Herregud. Eikö se oppiminen pitäisi suunnitella tarkemmin? Eikö olisi hyvä olla vähän enemmän rakennetta ja jotain rotia.. Tiimioppimisesta puhuttaessa sanotaan usein "luota prosessiin." Sitä ei voi liian usein sanoa.

Tämä ei varsinaisesti liity tiimioppimiseen, mutta
makuupussikin voi olla oloasu :)

Ensimmäisen vuoden luonto-ohjaajaopiskelijat ovat aloittaneet opintonsa kutakuinkin normaalilla tavalla. Retkeilyvarusteita tutkitaan ja niiden käyttöä opetellaan. Joku tekee ensimmäiset kiehisensä tai klapinsa, toinen kokeilee erätaitojen opettamista kokemattomammille. Toisen vuoden ryhmä taas on hypännyt mukaan "hippibussiin" ja perustanut kolme NY Vuosi yrittäjänä -harjoitusyritystä käynnistäen niiden liiketoiminnan. Nämä toisen vuoden opiskelijat suorittavat suuren osan jäljellä olevista opinnoistaan tehden asiakaskeikkoja - siis tuottaen koulun tiloilla ja välineillä ohjelmapalveluita ja maastoruokailuja oikeille, maksaville asiakkaille. 

Tiimioppimista sovellettaessa on hyväksyttävä se, etteivät kaikki opi yhtä paljon eivätkä samoja asioita. Tietty vähimmäistaso voidaan jokaiselta esim. ammattiosaamisen näytöissä edellyttää. On kuitenkin täysin ok, että joku innostuu vaikka maastoruokailuista niin paljon, että hakeutuu keittiön puolelle jokaisella ruokailun sisältävällä keikalla. Toiselle on tärkeää kehittää ohjaustaitojaan - silloin esimerkiksi kodan, saunojen ja muiden toimintaympäristöjen huolto saattaa jäädä vähemmälle. Tiimioppimisessa jokainen kuitenkin tuo oppimansa asiat tavalla tai toisella tiimin eduksi. Jokaisen ei tarvitse lämmittää rantasaunaa kymmentä kertaa, jos yksi pystyy tuomaan  kokemustensa perusteella tiimille täydelliset juuri sen saunan lämmitysohjeet. Tieto ja kokemukset jaetaan toisille. Ehkä vähän hassuin sanamuodoin, joskus vain sanomalla painokkaasti "Älkää sitten ikinä...", mutta se on kaikki merkityksellistä tietoa, jota voidaan hyödyntää yhdessä tekemisessä. 

Kanooteista tehty katamaraani koemelonnassa.

Kun luennoilla istumista ei tiimioppimiseen juurikaan kuulu, opiskelijat voivat hyödyntää kaiken ajan oikeiden töiden valmisteluun ja keikkojen tekemiseen. Jokainen keikka opettaa ja heittää siihen osallistuneita eteenpäin kuin runollinen aalto taitojen meressä. Sadan keikan jälkeen tiimin dialogiringissä istuu rautaisia ammattilaisia. Päätökset tehdään kokemuksen tuomalla varmuudella. Työelämään lähtee osaajia, joille ei huteja juuri tule. Ja jos tulee, ne osataan kääntää entistä paremmaksi tähtäämiseksi seuraavassa tehtävässä.

Ammattia vaihtamassa? Hae nyt luonto- tai kalakoulutukseen Asikkalaan!

Tänään 20.5. käynnistyy Koulutuskeskus Salpauksessa erillishaku muutamille aloille. 10.6. asti on mahdollista hakea opiskelemaan mm. luonto- ja ympäristöalan tai kalatalouden perustutkintoa, vaikka olisi jo suorittanut ammatillisen tutkinnon tai korkeakoulututkinnon.

Kevään yhteishaku poikkesi aiemmista vuosista siten, etteivät esimerkiksi jonkin ammatillisen perustutkinnon jo suorittaneet voineet osallistua hakuun. Meillä Asikkalassa melko suurella osalla uusista opiskelijoista on aikaisemmin ollut jo jokin toinen ammatti hankittuna. Esimerkiksi luonto-ohjaajiksi hakeutuvissa on ollut matkailu-, liikunta-, nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen tai hoitoalan perustutkinnon suorittaneita. Nyt alkanut erillishaku antaa alanvaihtajillekin mahdollisuuden tulla opiskelemaan itselleen uusi ammatti.

Turvallisuustaidot ovat tärkeitä vesillä liikuttaessa.
Kuvassa pelastautumisharjoitus Lahden Järvipelastajien johdolla. 

Luonto- ja ympäristöalan ja kalatalouden koulutuksesta voit lukea lisää tästä blogista, opettajien ja opiskelijoiden kirjoittamana. Voit myös kysyä lisätietoja koulutuksesta opinto-ohjaajilta tai suoraan alojen opettajilta, esim. hanna.salminen(at)salpaus.fi (luontoala) tai arto.immonen(at)salpaus.fi (kalatalous).

Erillishaun hakuohjeet tästä: Erillishaku 20.5.-10.6.2014

Käytännönläheinen opiskelu, työssäoppiminen, hyvä motivaatio ja
yrittäjähenkinen työskentely synnyttävät vahvaa osaamista.
Kuva pian valmistuvien luonto-ohjaajien asiakaskeikan ruokatarjoiluista. 

Omia kokemuksia luonto-ohjaajaksi opiskelusta

Opiskelen luonto-ohjaajaksi ensimmäistä vuotta Koulutuskeskus Salpauksessa Asikkalassa päijänteen rannalla, oppilaitos sijaitsee ihanteellisella paikalla luontoalaa ajatellen. Kaunis Päijänne tarjoaa monenlaisia luontoaiheisia elämyksiä jokaisena vuodenaikana. Kelventeen luonnonpuisto sijaitsee mukavan melontamatkan tai lyhyen moottorivene pyrähdyksen päässä. Juuri Kelventeeseen teimmekin ensimmäisen yönyli kestävän retken. Vuoden 2013 luonto-ohjaaja luokka koostuu eri-ikäisistä ja eri tyyppisistä ihmisistä joita kaikkia yhdistää sama päämäärä, tulla hyviksi luonto-ohjaajiksi. Hyvä yhteishenki ja rento tekemisen meininki on meidän ryhmän juttu. Opiskelussa parasta on käytännönläheisyys.Opiskeluun kuuluu mm, kestävällä tavalla toimimista, luonnossa ohjaamista, ulkoilureittien rakentamista, luonto palveluissa toimimista, maastossa ruokailemista sekä yrittäjyyttä.
Olemme tehneet mielenkiintoisia retkiä lähialueen luontokohteisiin mm .Hollolaan Kiikunlähteelle joka on Suomen suurin lähdeallas pituudeltaan 400m ja leveimmältä kohdaltaan 100m. Vierailimme myös Tallukan näkötornissa ja Kalkkisten koskella. Kevään aikana matkaamme Helsinkiin luonnontieteelliseen museoon ja teemme melontaretken Kelventeen luonnonpuistoon.

Kiikunlähteellä

Tallukan näkötornissa

Kalkkisten koskella

Olemme harjoitelleet  raivaussahan ja moottorisahan käyttöä sekä huoltoa. Konetunneilla pääsimme tutustumaan myös traktorilla ja mönkijällä ajamiseen. 

Moottorisahan käytön harjoittelua

Koulutukseemme kuuluu EA-1 ja EA-2 suorittaminen sekä Matkailualan turvallisuuspassi, hygieniapassi, sekä tulityö ja työturvallisuuskortit. Ensi syksynä perehdymme oman harjoitusyrityksen pyörittämiseen sekä käymme melontaohjaaja kurssin. Tätä kaikkea odotellessa. 

Opettajaesittelyssä Jarno Räsänen

Jarno Räsänen

Jarno opiskelijoidensa yritysesittelyssä.

Salpauksen luonto- ja kalaopettajien esittely jatkuu.

Neljäntenä esitettävistä opettajista on luontoalan opettaja Jarno Räsänen. Poliisien mukaan hän oli ajokunnossa haastattelun aikana.

"Pääosin olen opettajana luonnonvara-alalla Asikkalassa. Olen myös yrittäjä ja luonto-ohjaaja." Opetustyössäni teen nykyisin noin puolet hommista etätöinä mikä on erikoista opettajan työssä sillä opiskelijoita näkee harvemmin eikä työskentely ole niin tiukasti sidottu kellonaikoihin." Jarno on jo rautainen alan ammattilainen ja on tehnyt luonnonvara-alan opettajana jo lähes 12 vuoden uran. "Työt aloitin 12.8.2002. Oli mielenkiintoinen työilmoitus ja siinä haettiin eräopettajaa. Ehkä syyt miksi lähdin kokeilemaan oli halu haastaa itsenä uuteen hommaan ja nähdä onko itsestäni siihen."

Eräoppaaksi kouluttautunut Jarno toimi ennen yrittäjänä yksin pienessä firmassa mutta yrittäjien yhteistyöverkko toi myös työkavereita. "Nykyään pyöriteen porukalla yritystä, ehkä vähän harrastuspohjalta mutta onhan ne hillot siinäkin aina välillä mielessä."

Jarnon opetustapa nojautuu vahvasti huumoriin ja omaan osaamiseen. "Parasta työssä on kun saa kontaktin oppilaisiin ja kaikilla on hauskaa ja hymy herkässä. Pitää kuitenkin muistaa se että hauskuuden on aina johdettava johonkin. Uuden oppiminen ja ihmisenä kasvaminen ovat tärkeimpiä asioita mitä nuorille voi tarjota. Kun kehityksen suunta on ylöspäin niin silloin on myös hauskaa ja taas kelpaa verorahoilla porskutella! Vaikeampia asioita ovat  suunnittelu ja paperityöt sekä oppilaiden kyttääminen. Poissaolot on merkattava ja oppilaille soiteltava jos heitä ei näy kouluun. Hankalia tilanteita tulee kun oppilaalla ei ole mielenkiintoa opiskeluun ja on jatkuvasti selviteltävä hänen menemisiä." Vaikka Jarnolla on taitoa nuorten kanssa niin aina ei nuorella kuitenkaan ole tarpeeksi paukkuja itsellään tsemppauksesta huolimatta. Työpaikan ilmapiiri on yleisesti ottaen hyvä mutta tarvitaan niin opettajien kuin opiskelijoidenkin panosta että se pysyy hyvänä. Parannettavaakin löytyy. "Mutta tärkeintä on juoda kahvia ja muistaa kaikki hyvät hetket."

Jarno ottaa koppia työstään.

"Tämä työ vaatii halua olla mukana tilanteessa.

Jos haluaa vain leikkiä opettajaa ja istua pöydän

takana niin ei saa millään koppia tästä hommasta.

Mukana täytyy olla täydellä sydämmellä ja

kainalokarvoilla." Tärkeää on Jarnon mielestä tukea

nuorten kasvua ja oppimista, nuorten omilla

pelisäännöillä ja tässä hän on onnistunut hyvin.  

"Ei tätä jaksa kahtatoista vuotta tehdä omien asioiden

takia. Jos tekisin niin olisin varmaan lähteny jo

talonmieheksi koska patterihan on helppo asiakas 

kun aina on vialla vaan termostaatti tai maalipinta."

Jarnon hyvät sosiaaliset taidot ja älykkyys näkyy hänen työskentelyssään vahvasti. Taito samaistua nuoriin on Jarnolla hallussa. Työ on pitänyt hänet nuorekkaana ainakin henkisesti ja hauskaa on samanlailla kuin opiskelijoillakin. "Peilin edessä ku seisoo niin ei sieltä enää ihan sellanen 20 vuotias takasin katso mutta kun on opiskelijoiden kanssa niin tuntuu hyvältä ja nuorekkaalta." Jarnoa kutsutaan myös Isä Räsäseksi. Nimi kuvastaa osuvasti Jarnon johtamistaitoja ja suurta viisautta ja syvälle piilotettua pehmoa. "Oikeastaan voisi olla Teini-Isä Räsänen ku oon niin nuori! Kyllähän tässä kun on jo ihan oikeastikin isä, niin toivoo että voisi antaa nuorille sellasia vinkkejä ja tippejä niin opiskeluun kun ihan elämääkin varten." Jarno on aina ottanut oppilaat avosylin vastaan niin metsässä kuin valmistujaisissakin.

Teini-Isä Räsänen oli ennen nuori ja kaunis. Nykyisin hän on enää vain ja.

Top 6 mukavinta hetkeä ensimmäisenä vuonna

Top 6 mukavinta kokemusta opiskeluiden ensimmäisenä vuonna

1. Seitsemisen vaellus
Oli ensimmäinen yhteinen luokkkavaellus, jonka aikana kaikki pääsivät tutustumaan toisiinsa.

2.  Moottorikelkkailu
Jäällä kruisailu moottorikelkalla tai sen kyydissä olo oli mukavaa ja vauhdikasta menoa.

3. Ensimmäinen letunpaisto kodassa
Kaksi kokenutta letunpaistajaopiskelijaa näytti, kuinka ei paisteta lettuja. Oppilas, joka ei ollut koskaan paistanut lettuja osasi tämän jälkeen tehdä täydellisen nuotioletun.

4. Lumikenkien ja hätämajoitteiden teko
Omatekemiä lumikenkiä pääsimme kokeilemaan ja toteamaan, mitkä olivat parhaimmat. Opimme myös tekemään hätämajoitteen luonnon antimista.

5. Veneretkeily Päijänteellä
Tätä retkellä opimme ajamaan moottorivenettä, kruisaillen pitkin Päijännettä, lopuksi Vääksyyn kahville.

6. Seinäkiipeily
Oli jännittävä ja positiivinen kokemus.