Melonnan opetusretki 20.-21.5.2013

Lähdössä retkelle Padasjoen Mainiemestä

Vaikka opettajat elävät lähestulkoon vuoden kiireisintä aikaa viimeisten arviointien ja valmistuvien opiskelijoiden todistusten kuntoon saattamisen kanssa,  pitäähän kukkeimmasta keväästä löytyä aikaa myös luonnossa liikkumiselle. Ensimmäisen vuoden luonto-ohjaajaopiskelijat tekivät vuotuisen melontaretken Kelventeelle, tällä kertaa Padasjoen Mainiemen satamasta käsin. Kelventeen harjusaari kuuluu Päijänteen kansallispuistoon - se tunnetaan veneilijöiden kesäparatiisina, mutta on myös oiva kohde melojille. Mikäli ei satu puhaltamaan sellaiset tuulet, että nousee meriolosuhteita muistuttava korkea aallokko :)  

Melontaohjaajaksi halajava opiskelija pitää tekniikkatuokiota.
Toiset seuraavat lautasta käsin

Kuluvana lukuvuonna osa opiskelijoista on osallistunut melontaohjaajaksi valmentavaan koulutukseen. Koska opetusretkellä oli mukana myös melonnan vasta-alkajia, retki oli mainio tilaisuus harjoitella melontaohjaajana toimimista.  Melontaetappien välissä oli kätevää pitää pieniä tekniikkainfoja, esimerkiksi takaperin melonnasta tai kaarivedosta. Sopivasti annosteltuina melontatekniikkavinkit siirtyvät suoraan käytäntöön ja niitä voi kokeilla retken aikana.

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä?

Leiriydyimme Kelventeen Nimettömän nuotiopaikalle, jonka ympäristössä telttailu on sallittua. Kaikki eivät tosin telttailleet - joku nukkui Erätoverin suojassa,  toinen viritteli riippumaton puiden väliin. Sää oli ihanteellisen tyyni ja lämmin. Hyttysetkin armahtivat eivätkä saapuneet meitä maistamaan. Etanoita, kimalaisia, mehiläisiä ja hämähäkkejä sen sijaan oli runsain mitoin. Nimettömän lahukassa ihmettelimme aavistuksen uhkaavasti käyttäytynyttä vesihämähäkkiä, joka liikkui käsittämätöntä vauhtia veden pintakalvolla ja yritti kiivetä kajakkien kannelle, ilmeisesti syödäkseen meidät. Uiminen ei ehkä enää ikinä tunnu täysin turvalliselta.

Rantakallioita. Voisi kuvitella olevansa kovinkin
erämaassa, vaikka Padasjoen satama näkyy :)



Retken johtaja ja henkinen gurumme, Jonne Salonen

Melontaretkellä harjoitellaan tietysti melontaa, mutta samalla esim. yöretkelle varustautumista, omien voimien jakamista rasituksen ajalle, jokamiehen oikeuksien noudattamista, turvallisuudesta huolehtimista ja omien varusteiden (esim. teltan ja melontaliivien) huoltamista retkellä. Silti retkeen mahtuu myös paljon rauhallista oleskelua ja lepäämistäkin. Yksi kauneimmista taukopaikoista oli Lietsaaren itäinen kärki.



Lietsaaren särkkä

Vesillä suunnistaminen tapahtuu merikortin avulla. Kajakkiin kiinnitetty
kansikompassi on kätevä, mutta navigointi onnistuu tavallisellakin

Riittävä ravinto, nesteytys ja lepo ovat onnistuneen retken osatekijöitä. Alkukesän päivät ovat pitkiä, mutta mailleen painuva aurinko lähetti lopulta melojat nukkumaan. Päijänteen kansallispuisto oli vielä hyvin tyhjä ja rauhallinen - vain pari venettä näkyi iltalenkillämme saaren pohjoiskärjessä. Hyvä siellä oli nukkua.

Aurinko painuu Nimettömän niemekkeen taa

Osalle retkeläisistä tämä reissu oli ensimmäinen kosketus melontaretkeilyyn. Paluu suorinta reittiä Mainiemeen toi riittävästi kilometrejä tuntumaan pääsemiseksi. Enemmän meloneet lähtivät Jonnen johdolla melomaan koululle ja harjoittelemaan navigointia ja ryhmän johtamista vähän tiukemmassa tahdissa. Ja mikä onni, Pulkkilanharjulta koululle he saivat vielä meloa rivakassa sivutuulessa. Ah sitä ihanan oppimiskokemuksen auvoa! Hyvä, tehokas ja mukava retki kaikille osapuolille.

Ensi vuonna taas Kelventeelle

Kevät koittaa Päijänteellä - kilometrit silmissä

Päijänne vapautui jäistä vappuviikon aikana. Maanantaina 6.5. koitti vihdoin tyyni ja aurinkoinen päivä, joka lähes pakotti kajakilla vesille. Melontaohjaajaksi tähtäävät luonto-ohjaajaopiskelijat suuntaavat vesille myös siksi, että Suomen Melontakouluttajat ry:n koulutusjärjestelmässä melontaohjaajakokeen suorittaminen edellyttää 500 km tai 100 koskiharjoittelutunnin melontakokemusta. Ei mikään läpihuutojuttu yhden lukuvuoden aikana.

Tyyni Asikkalanselkä on harvinaista herkkua

Luokkatovereiden suunnatessa koulupäivän jälkeen kohti kotisohvaa melontaohjaaja-wannabe:t vetävät neopreenirannekkeet hihojen päälle ja kantavat kajakit rantaan. Kun järvet ovat jäässä suuren osan lukuvuodesta, kelvolliset melontakelit on käytettävä tarkkaan hyväksi. Viidensadan kilometrin vaatimus tuntuu aloittelevasta melojasta tiukalta. Miksei pelkkä hyvä melontatekniikka riittäisi?

Päijänteen vesi on kirkasta - retkellä ohitimme Päijänne -tunnelin vedenottopisteen

Vaatimus riittävästä melontakokemuksesta on kuitenkin erittäin perusteltu. Niiden viidensadan kilometrin varrella jokaiselle melojalle sattuu erilaisia kelejä, hyviä ja huonoja päiviä, iloisia seurueita ja kiukkuisia kanssamelojia, yllättäviä tilanteita ja luovia ratkaisuja niihin. Kun suuri osa kilometreistä vielä melotaan koulun järjestämillä ohjatuilla retkillä, oma tekniikka hioutuu samalla kun ohjaajakokelas oppii toimimaan erilaisissa melontatilanteissa. Kokemus tuo varmuutta ja kykyä tehdä perusteltuja ratkaisuja ohjatessaan itse melontaa asiakasryhmile.

Karinsalmen sillan alitus Pulkkilanharjulla. 9 km melottu, saman verran jäljellä.

Opettajan ja elämysmelojan näkökulmasta kilometrien keräilyn ainoa huono puoli on se, että melonnan ilo saattaa jäädä taka-alalle. Myös omat onnistumisen ja itsensä voittamisen kokemukset, hetket yöhön hiljenevällä järvellä, kuikan huudot, kajakin kannelle laskeutuvat korennot ja jäiden helinä kevään ensimmäisellä melontaretkellä ovat tärkeitä työkaluja melontaa ohjaavalle. Tällaisten hetkien kautta löytyy motivaatiota pyrkiä eteenpäin harrastuksessa. Taitojen karttuessa meloja pääsee vesille yhä haastavammilla keleillä ja yhä vaativampiin kohteisiin. Syntyy myös halu antaa muillekin mahdollisuus kokea tällaisia elämyksiä. Sitä halua ja paloa tarvitaan vaikkapa silloin, kun tekee kajakkikuormaa aamuvarhaisella järkevien ihmisten vielä nukkuessa tai silloin, kun yrittää tsempata melontakurssilaisia jaksamaan vielä pari kilometriä vastatuulessa :)

Tarinoinnin taito

Rankkasade keskeyttää melonnan ja ryhmä rantautuu keittokatoksen suojiin. Aikansa sitä kuuntelee sateen ropinaakin, mutta vähitellen retkeläiset alkavat kyllästyä. Mistä opas keksii jutun juurta?

Kalaopas on vienyt yritysasiakkaat uistelemaan. Tunnit kuluvat, mutta toivotunlaista saalista ei tule. Opas käyttää kaikki niksinsä, mutta asiakkaat eivät vaikuta kovin tyytyväisiltä. Miten tunnelman saisi käännettyä positiivisemmaksi?

Kalastusta ja erilaisia luontoaktiviteetteja ohjattaessa liikutaan vesillä ja maastossa, erilaisten luonnonilmiöiden armoilla ja kaikenkarvaisten eliöiden seassa. Opastustyön selkärangan muodostavat asiakkaiden turvallisuudesta huolehtiminen ja heidän valitsemansa aktiviteetin ohjaaminen järjestelyineen. Taito tarinoida luonnosta ja ympäristöstä, jossa liikutaan, tuo kuitenkin lihan luiden päälle.

Laulujoutsenpari Kalkkisten koskella Asikkalassa

Oppaalle maksetaan paitsi käytännön järjestelyiden tekemisestä ja retken johtamisesta, myös elämysten tuottamisesta. Valtavan kuhan iskeminen kiinni jigatessa on takuulla elämys kalastusretken osallistujalle. Kaukaa tulleet turistit ovat lumoissaan revontulista. Jos juuri näitä elämyksiä ei kuitenkaan onnistuta tavoittamaan, oppaalla on kuitenkin vielä paljon mahdollisuuksia. Pilvipeite voi kätkeä taivaan värileikin mutta voi antaa mahdollisuuden kokea talvisen yön pimeys koko komeudessaan. Opas voi kertoilla valorytmin vaikutuksista pohjoiseen luontoon, kesän yöttömästä yöstä sekä valon houkuttelemista muuttolintujen ja hyönteisten parvista. Kalaopas voi selittää huonoa saalisonnea tiedoillaan kalojen käyttäytymisestä ja reagoinnista esim. säätilaan. Ohi lentävät linnutkin saavat merkitystä, jos opas osaa tunnistaa ne lapintiiroiksi, joiden muuttomatka vie Etelämannerta ympäröiviltä merialueilta kohti Pohjois-Lappia. 

Kalkkisten koski tihkusateessa

Kaikki paikat ja kaikki aktiviteetit eivät aina näytä parhaita puoliaan. Upea koski on asiakkaan silmissä pelkkää liikkuvaa vettä, jos sade ja tuuli jäätävät hänen kasvojaan. Jos oppaan järjestämä tekeminen ei asiakasta sykähdytä, oppaan on sykähdytettävä häntä kertomillaan asioilla. Tämä edellyttää vahvaa luonnontuntemusta, tietoja omaan alaan liittyvästä perinteestä sekä laajaa tarinavarastoa. Luonnontuntemusta sekä luonnosta ja kulttuurista kertomista harjoitellaan esimerkiksi luonto-ohjaajien koulutuksen aikana. Kokemusta kertyy sekä opintoihin liittyvistä että vapaa-ajalla tehdyistä reissuista. Vanha oppaiden kikka on, että myös toisilta kuulemansa tarinat voi hyvin kertoa eteenpäin omakohtaisina kokemuksinaan, eikä pieni tarinoiden värittäminenkään ole kiellettyä. Tämän taidon etenkin kalastusoppaat taitavat hallita erityisen hyvin ;) 

Teksti: Hanna Salminen, kuvat: Tiina Vihtonen

Opettajat esittelyssä, Osa 2. Ari (Alf) Eklund



Alf valmiina kalanjalostuksen haasteisiin

Sarjan ensimmäisessä osassa esittelimme luontoalan opettajan Hanna Salmisen, tällä kertaa  vuorossa on kalanjalostuksen opettaja Ari Eklund, joka on yksi kolmesta kalatalouden opettajasta.

Olen työskennellyt Koulutuskeskus Salpauksessa 11 vuotta, opetan kalanjalostusta, veneilykursseja sekä toimin osaamistestaajana mm. hygieniapassi-koulutuksessa.

Miten päädyit Salpaukseen opettajaksi?

Kala-alan hommia olen tehnyt 90-luvulta lähtien. Ennen tätä työskentelin kirjapainossa, mutta sitten kaipasin alanvaihdosta ja tulin näihin hommiin. Koulutukseltani olen iktyonomi, AMK ja itseoppinut flamenco-tanssija.

Miltä tuntuu opettaa kalanjalostusta maallikoille?

Raskasta, mutta kyllä kaikki oppivat aikanaan. Muistan vain yhden opiskelijan joka ei ole oppinut fileoimaan kalaa.

Kertoisitko jonkun mieleenpainuvimman tapahtuman, joka on sattunut oppilaiden kanssa?

Mieleenpainuvin on varmaan se kun olimme käsivarren Lapissa viikon kestävällä pilkkireissulla. Minä ja pari muuta ajattelimme oikaista vähälumiselta näyttävästä kohdasta järvelle. Saimme yllätykseksemme huomata, että lunta olikin napaan asti.

Sinut tunnetaan kaikenlaisten kalaherkkujen valmistajana. Mikä on ”bravuurisi”?

Rosvopaisti lampaasta (hehheh), myös ahvenet ovat hyviä. Eniten kehuja olen saanut katkarapu- bouillabaissestani.

 

Veneilyä opettamassa

Luonto- ja kalakoulutuksen Facebook -sivuilla viitattiin jonkun opettajan lapinpolttomenneisyyteen. Oletko sinä oikeasti lapinpolttaja?

Kyseinen tapahtuma kävi toissa kesänä Ivalossa. Lentoni takaisin etelään lähti vasta illalla ja olin kysynyt majapaikkani isännältä, josko saisin pysyä huoneessani normaalia ulosheittoaikaa pitempään ja sehän sopi. Lähdin sitten kävelylle ja pysähdyin kahville noin kilometrin päähän hotellistani. Hetken päästä ohi meni hälytysajossa olevia paloautoja ja ihmettelin että missäköhän palaa. Palatessani takaisin näin jo kaukaa että paloautot olivat hotellini pihalla. Lähempi tarkastelu osoitti, että huoneeni oli palanut täysin poroksi. Kävin sitten poliisien kanssa pelastamassa kaiken mitä jäljelle oli jäänyt, eli puhelimeni. Sitten kävin kuulustelussa ja pääsin kuitenkin lennolleni puhelimessa olleen sähköisen lipun ansiosta.

Miten näet kalatalouden koulutuksen tulevaisuuden

 Kyllä alalla töitä riittää, jos vain viitsii tehdä.

Kirjoittajat: Cian Carroll ja Pyry Lätti

 

 

 

Harjoitusyritys opettaa



Luonto-ohjaajaopiskelijoiden suunnittelemat
ja valmistamat, erittäin käytännölliset
loimutustelineet

 Luonto-ohjaajan työssä tarvitaan monipuolisia taitoja ja joustavuutta. Peräkkäiset työpäivät ovat usein hyvin erilaisia, ja asiakkaiden odotusten toteuttamiseksi joutuu keksimään kiireessäkin luovia ratkaisuja.

Alan työssäoppimispaikoilla työtahti on usein ripeä, eikä uuden tulokkaan ole kovin helppoa hypätä lennosta mukaan toimintaan. Jos työntekijät eivät ennätä neuvoa työtehtäviä kunnolla, työssäoppijan voi olla vaikea oppia tekemään niitä oikein. Aina työssäoppijat eivät työpaikoilla edes pääse kokeilemaan kaikkia heitä kiinnostavia töitä.

Koulutuskeskus Salpauksen luonto-ohjaajien koulutuksessa hyödynnetään koulun tiloissa ja kalustolla toimivaa harjoitusyritystä. Yritys tuottaa ohjelmapalveluja ja maastoruokailuja oikeille asiakasryhmille. Erona "oikeaan" työelämään on lähinnä se, että töitä on tekemässä isompi porukka, valmisteluihin ja suunnitteluun on käytettävissä tarpeeksi aikaa ja työtä asiakkaiden parissa ohjaa opettaja. Harjoitusyrityksessä jokainen voi ottaa töistä juuri sen verran vastuuta, mihin omat taidot sillä hetkellä riittävät. Toisaalta on mahdollista tehdä kokeiluja tai tehdä työt "ylihyvin", paremmin kuin mihin työelämässä ehkä on resursseja.

Lumikengät ja sauvat valmiina odottamassa
asiakkaiden saapumista

Opiskelijat työskentelevät harjoitusyrityksessä varsinaisesti vasta toisena opiskeluvuotenaan, mutta jo ensimmäisenä vuonna otetaan vastaan sopivia asiakasryhmiä. Tänään Asikkalassa oli yhdeksän hengen työporukka virkistäytymässä lumikenkäretken ja erähenkisen aterian parissa. Huolelliset valmistelut, mainio kevättalven sää ja hieno ympäristö loivat erinomaiset puitteet virkistyspäivälle.

 Reilun tunnin mittaisen lumikenkäretken jälkeen asiakkaat asettuivat koulun kodalle, jossa heille tarjoiltiin tällä kertaa loimulohta (kasvisvaihtoehtona nuotiolla paistetut porkkanaletut), keitettyjä perunoita, fetasalaattia, kermaviilikastiketta, nokipannukahvia sekä uunituoreita perunarieskoja ja korvapuusteja.

Lumikenkäilyä Päijänteellä



Etsitkö itsellesi kiinnostavaa opiskelupaikkaa tai tunnetko jonkun, joka sellaista tarvitsee? Kevään yhteishaku on alkanut, ja myös Salpauksen Asikkalan toimipisteessä on useita koulutusaloja haussa mukana. Voisitko kuvitella itsesi alla oleviin kuviin? Hae opiskelupaikkaa Koulutuskeskus Salpauksen järjestämään luontoalan tai kalatalouden koulutukseen yhteishaussa 25.2.-15.3.2013!

Luonto-ohjaajan koulutus on osa luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa. Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnosta löydät lisää tietoa osoitteesta http://www.luontojaymparistoopetus.fi/ ja Salpauksen tarjoamasta koulutuksesta tästä linkistä. Kalatalouden perustutkinnosta voit lukea lisää tästä linkistä

Opettajaesittelyssä Hanna Salminen

Esittelemme tässä blogissa Koulutuskeskus Salpauksen luonto- ja kalakoulutuksen opettajia. Esittelyjen sarjan aloittaa Hanna Salminen, joka on toinen luonto-ohjaajien koulutuksen vakituisista opettajista. Lisäksi luonto-ohjaajia opettavat muut Asikkalan toimipisteen opettajat sekä erinäiset vierailevat tähdet.

”Tulin Salpaukseen luontoalan opettajaksi reilut viisi vuotta sitten. Oma koulutuspolkuni vei minut aikoinaan lukion ja vaihto-oppilasvuoden kautta suoraan yliopistoon opiskelemaan ympäristönsuojelutiedettä. Opintojeni jälkeen työskentelin kymmenisen vuotta lasten ympäristökasvatuksen parissa mm. Hämeenlinnassa.

Opettajan työssä saa ja joutuu käyttämään aika lailla kaikkea osaamistaan ja tietojaan sekä ennen kaikkea persoonallisuuttaan. Yhtenä päivänä saatamme loimuttaa lohta, toisena tehdä avantoa Päijänteen jäähän, kolmantena opetan ympäristölainsäädäntöä ja seuraavana rakentelen oppilashuollon kanssa ratkaisuja jonkun opiskelijan ongelmiin. Tai sitten kaikki tämä tapahtuu saman päivän aikana ja illalla hyödynnän vielä päivällä ottamiani kuvia koulutuksen markkinoinnissa Facebookissa.

Pidän työssäni sen monipuolisuudesta ja vaihtelevuudesta. Oppitunteja lukuun ottamatta työni ei useinkaan ole sidottu aikaan tai paikkaan. Tuntien valmistelua ja muita tietokonehommia teen usein iltaisin kotona. Omalle perheelle ja harrastuksille löytyy aikaa, koska suunnittelutyötä voi tehdä joustavasti ja myös lukujärjestyksiin voi vaikuttaa. Toisaalta viihdyn työssäni niin hyvin, että aina on mukavaa lähteä myös työpaikalle Asikkalaan.

Parasta työssäni ovat kuitenkin opiskelijat. Luonto-ohjaajaksi opiskelemaan hakeutuu hyvin erilaisia ihmisiä, joiden ammatillista kasvua on mielenkiintoista seurata. Ja tietenkin yrittää ohjata sitä jokaiselle otolliseen suuntaan. Opetan pääasiassa ensimmäisen vuoden opiskelijoita, esimerkiksi luonnontuntemusta, kestävää elämäntapaa, ulkoilureittien hoitamista, ryhmien ohjaamista ja luontoaktiviteetteja. Käytännönläheisen opetuksen lomassa opiskelijoihinkin tutustuu eri tavalla kuin luokassa, jolloin on helpompaa esimerkiksi löytää jokaiselle sopiva työssäoppimispaikka. Opiskelijoiden mielestä olen rento, iloinen, empaattinen, hauska, sählä ja persoonallinen (voi lukea myös ”hullu”) opettaja. Kuulemma.

Omia suosikkejani luontoaktiviteettien joukossa ovat lumikenkäily ja melonta. Varsinkin kesäaikaan viihdyn parhaiten järvellä kajakissa aina kun aikaa löytyy. Eikä tietysti ole haitaksi, että työaikanakin pääsee välillä melomaan.”