Hei,
minä olen kolmannen vuoden luonto-ohjaajaopiskelija Tiina. Olen ollut työssäoppimassa kolmessa huskysafareita tarjoavassa yrityksessä, ja nyt kerron teille viimeisimmästä työssäoppimisjaksostani Lapissa yrityksessä nimeltä SnowRiders. Työssäoppimisjaksoni kesti 25 työpäivää, ja ne päivät olivat aivan huikeita.
SnowRiders sijaitsee Muoniossa, ja yrityksellä on hieman yli 100
huskya. Osa koirista on puhdasrotuisia siperianhuskeja ja osa
alaskanhuskeja. Näiden kahden rodun välinen ero on se, ettei
alaskanhusky ole virallinen rotu. Mutta koiravaljakkopiireissä käytetään
termiä "alaskanhusky" koirasta, jossa on siperianhuskya ja jotakin
nopeaa rotua (esim. vintti- ja metsästyskoiraa). Alaskanhuskyt ovat
siperialaisia nopeampia, minkä takia niitä näkee paljon
valjakkokilpailuissa ja safarihommissa.
Suloinen Banzai-pentu
Aloitin työssäoppimiseni 29. päivä
heti kun hyppäsin ulos bussista. Olen ollut kahdessa huskypaikassa
työssäoppimassa, joten työ ei sinällään ollut minulle uutta. Sain
työvaatteet ja aloitin muiden työntekijöiden kanssa koirien valjastamisen safaria varten. En ollut vuoteen tehnyt huskyhommia, joten ensimmäisen
päivän jälkeen lihakset olivat aika juntturassa. Safarikoirat eivät
nimittäin ole mitään pikkupuudeleita, vaan vahvoja työkoiria.
Ensimmäiset päivät menivät
opetellessa talon tavoille. Rutiinit ovat eri huskytarhoilla aikalailla
samanlaiset, joten oli helppo saada tarhan arjesta kiinni. Tietysti eri
paikoissa tietyt asiat tehdään eri tavalla, mutta pääpiirteisesti
päivärutiinit ovat samanlaiset. Harjoitteluni starttasi mainiosti.
Turhauttavaa uutena olemisessa on se,
ettei tunne koiria. Valjakoiden kokoamisessa ei voi oikein muuta tehdä,
kuin odottaa että joku antaa valjaat käteen, opastaa koiran luokse ja
kertoo minne sen laittaa. Viikon jälkeen yleensä helpottaa, kun tietää
suurinpiirtein kuka on Oodi ja että onko se keula-, vauhti- vai
pyöräkoira ja kenen kanssa se yleensä vetää.
Valjakot ovat juuri saapuneet safarilta, ja koirat odottavat tarhoihinsa pääsyä.
Hamlet-koira ottaa rennosti. Mitä sitä nyt turhia stressaamaan.
Uutena olemisessa on se
hauska puoli, että koirat vähän kokeilee missä mun asettamat rajat
menee. Ruokailussa kun astelen tarhaan ruokaämpärin kanssa, koirat
yrittää tulla suoraan ämpäristä syömään, mikä on ehdoton ei. Siinä saa
sitten olla tarkkana ja näyttää että ämpäri on vain ja ainoastaan minun
omaisuuttani. Ja jos huomio herpaantuu hetkeksi, ämpärillä on
todennäköisesti joku koira varastamassa ruokaa. Ja jos joku koira
onnistuu kerran varastamaan ruokaa, se tekee niin jatkossakin. Täytyy vain olla tarkkaavainen ja tiukka.
Myöskin tarhakarkurit kokeilee rajoja.
Uusi tietämätön harjoittelija ei ole este eikä mikään. Onneksi sen oppii aika nopeasti, ketkä koittaa luikahtaa oven välistä kun tilaisuus koittaa.
Okei, muutama koira karkasi minulta oven raosta. Ne ovat niin liukkaita ja taitavia.
Yleisesti ottaen Snow Ridersilla oli todella mukavaa, ja työnteko oli mieluisaa. Siellä oli mukavat
työntekijät ja kiva työilmapiiri. Jos mokasi, niin se oli okei. Pääsin aika monipuolisesti tekemään kaikkia tarhan hommia. Olin mukana monella safarilla, ja se on kyllä ihan
parasta päästä ajaamaan valjakkoa! Siinä jää moottorikelkatkin kakkoseksi,
kun edessä on monta hyvin vetävää koiraa ja valjakko kulkee joutuisasti.
Rekiretki. Eräänä päivänä ei ollut asiakkaita, ja päätettiin treenata nuoria koiria jotka eivät ole paljoa juosseet valjakossa. Olihan se aika häsläystä, mutta hyvää treeniä nuorille.
Asiakkaat ihastelemassa koiranpentuja.
Asiakasvaljakot saapuvat takaisin tarhalle 9 km safarilta.
Leevi (vas) ja Betula. Takana Tuohi ja Hösy.
Koiria kohdellaan tällä tarhalla hyvin. Ikävä
kyllä joillekin huskysafariyrittäjille koirat on pelkkää bisnestä, ja
koiria kohdellaan kaltoin ja ne juostaan ihan loppuun. Onneksi tässä
paikassa koirilla on hyvät, tilavat häkit ja ne saavat vapaapäiviä
riittävästi. Kaikki koirat lähtevät safarille reippaina ja nauttivat
olostaan. Täältä tarhalta löytyy muista paikoista otettuja safarikoiria,
joilla on vähän huono menneisyys. Onneksi ne koirat ovat saaneet täältä
paremman elämän.
Asiakkaita oli lähes joka
päivälle. Yleensä asiakkaat olivat englantilaisia ja ranskalaisia. Oli siellä muunkin maalaisia ryhmiä, mutta selkeästi vähemmän. Englannin kielen taitoni on kehittynyt paljon,
englannin puhuminen on helpompaa ja luonnollisempaa.
Nautin työssäoppimisjaksostani,
opin paljon kaikkea uutta ja tapasin uusia mielenkiintoisia
ihmisiä. Suosittelen lähtemään Lappiin safarihommiin, jos on
mahdollisuus. Onhan safarihommissa joskus kiireistä, meluisaa ja eläinten kanssa työskennellessä on omat haasteensa. Mutta pidän siitä, että saa olla luonnossa,
tehdä hommia koirien kanssa ja toimia asiakaspalveluhommissa. On hienoa
huomata asiakkaan kasvoilta ilo, kun hän ajaa ensimmäistä kertaa
koiravaljakkoa tai pitelee huskynpentua sylissä. Täällä syntyy
elämyksiä.
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti