tiistai 2. helmikuuta 2016

Minusta tuli luonto-ohjaaja

Safariopas ja luonto-ohjaaja Tiina Vihtonen
Peruskoulussa yhdeksännellä luokalla minulta kysyttiin, minne aion hakea opiskelemaan. Vastasin, että kaiketi lukioon, sillä sinnehän kaikki kaveritkin oli hakemassa. Ajatus puuduttavan pitkistä oppitunneista ja paikoillaan istumisesta tuntui turhauttavalta, mutta tulevaisuuteni oli aivan auki, joten lukio tuntui silloin helpolta ratkaisulta. Ajattelin, että ainakin voisin olla kavereiden kanssa. 


Yhteishaun jälkeen kuitenkin kaduin päätöstäni ja aloin miettiä, mikä minua kiinnostaisi. Olen aina viihtynyt luonnossa ja eläimistä minua kiinnostavat erityisesti koirat.

Vauhtia valjakon kyydissä


Luonto-ohjaajan koulutus kuulosti mielenkiintoiselta, mutta en uskonut pääseväni opiskelemaan huonon keskiarvoni takia. Täydennyshaussa hain kuitenkin luonto-ohjaajakoulutukseen Asikkalaan. Olin suunnattoman iloinen ja yllättynyt, kun sain tietää saaneeni opiskelupaikan. Kolme vuotta Asikkalassa meni vauhdikkaasti. Opiskelu oli paljon vaihtelevampaa kuin peruskouluopetus - ihan erilaista kuin mitä olin odottanut. Opimme tekemisen kautta luokkamme NY-yrityksessä, toimimalla kuten oikea ohjelmapalveluyritys. Tylsää luokassa istumista ei ollut juuri ollenkaan. Teoriaopintojakin totta kai oli, mutta kiinnostavista aiheista. Opiskelussa oli hyviä ja huonoja hetkiä, mutta ehdottomasti enemmän hyviä.

Päällimmäisenä mieleeni ovat jääneet hauskat ja opettavaiset vaellusretket, köysitoimintaohjaajakurssi, sekä kaikenlaiset ulkoiluaktiviteetit, kuten eräsuksihiihto ja lumikenkäily. Koulussa sain kokeilla myös muun muassa veneilyä, melontaa ja pilkkimistä, mikä oli hurjan hauskaa.

Opiskelun aikana sain pikkuhiljaa itsevarmuutta ja huomasin tekeväni asioita, joita en olisi uskonut osaavani tehdä. Pidin hurjasti työssäoppimisjaksoista, ja rekikoirista kiinnostuneena hakeuduin huskysafariyrityksiin työssäoppimaan. Opin niin paljon uutta, ja jo ennen valmistumista sain työpaikan Lapista huskykenneliltä. Työskentelen edelleen samalla kennelillä safarioppaana ja koirien hoitajana. Nautin työstäni ja aion ehdottomasti pysyä alalla. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta sydän vetää Lappiin joka talvi.

Kiinnostaako sinua luonto-ohjaajan koulutus? 
Yhteishaku ammatilliseen koulutukseen 23.2.-5.3.2016
Hakuohjeet

Kysy lisää luonto-ohjaajan koulutuksesta Koulutuskeskus Salpauksessa Asikkalassa: 
Hanna Salminen, 044-7080645 tai 
hanna.salminen(at)salpaus.fi.


Luonto-ohjaajan työkavereita
Karvakaverit jaksavat juosta eikä pakkanen haittaa


Teksti ja kuvat: Tiina Vihtonen

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Winter & Ice ja Seikkailu Saimaalla

Tehinsilmällä (Kuva: Hanna Salminen)
Salpauksen luonto- ja ympäristöalan sekä kalatalouden opiskelijat + henkilökunta tempaisivat 2015 toukokuussa Päijänteen päästä päähän meloen, veneillen ja kirkkoveneellä. Suuren oppimistapahtuman ideana oli paitsi kokea suuri seikkailu, myös antaa osallistujille mahdollisuus oppia erilaisia asioita. Jollekin Päijänne-jamboree oli ensimmäisiä kokemuksia maastossa yöpymisestä, toisille mahdollisuus oppia retken johtamista tai vaikkapa turvaveneen kuljettamista vierailla vesillä.

Kokemukset Päijänne-jamboreesta (jamboreehan tarkoittaa kansainvälisen partioleirin lisäksi iloista yhteen kokoontumista) olivat positiivisia. Soutajien rakot ovat parantuneet, melojien kasvoilta ovat kadonneet valkeat aurinkolasien muotoiset läiskät - jäljellä ovat muistot elämyksistä ja haasteista selviämisestä.



Suomen talvi <3 (Kuva: Kari Virkkunen)
Seuraava oppistapahtuma on jo ovella. Maaliskuun lopulla Salpauksen joukkue suuntaa Volkkarien keulat kohti Inaria ja Saamelaisalueen koulutuskeskusta. Winter & Ice -retken tavoittena on tutustua Lappiin, saamelaiskulttuuriin, talvisiin erätaitoihin ja talviaktiviteetteihin. Lapin talvi on luonto-ohjaajankin silmin kovin erilainen kuin Etelä-Suomen oikutteleva ja arvaamattoman mittainen valkea aika. Osallistujat suunnittelevat ja toteuttavat ohjelman yhdessä. Luvassa on ainakin hieman survival-henkinen yöretki maastoon, retki Jäämeren rantaa katsomaan, tutustumista luontoalan yrityksiin sekä laskettelupäivä Saariselällä. Täyteen ladattu viikko, jonka aikana opitaan yhdessä sitä, mikä itseä kiinnostaa. Iloisen oppimisen tivolin hengessä.

Päijänne -jamboreen jatko-osa, Seikkailu Saimaalla alkaa myös hiljalleen hahmottua. Saimaa valikoitui kohteeksi hyvien retkeilypalveluidensa, kauniiden maisemiensa ja suojaisten melontareittiensä vuoksi. Mukaan on ilmoittautunut muutama kymmenen innokasta, jotka haluavat meloa, retkipyöräillä, patikoida, veneillä, kalastella tai ajaa turva-autoa. Tai useampaakin lajia.

Saimaa kiinnostaa myös ainutlaatuisen luontonsa ja uhanalaisten lajiensa vuoksi. Retki tarjoaa mahdollisuuden tutustua esim. uhanalaisten saimaannieriän ja järvilohen elinympäristöihin. Tuskin norppien näkeminenkään ikävää olisi.

Saimaa-seikkailulle on osallistumassa niin nykyisiä kuin jo valmistuneita opiskelijoitamme, henkilökuntaa, ystäviä ja perheenjäseniä. Myös tulevat opiskelijat ovat tervetulleita. Jos siis pohdit hakemista opiskelemaan luontoalaa tai kalataloutta, olet tervetullut ottamaan varaslähdön alan oppimiseen kanssamme Saimaalle! Ota yhteyttä ja kysy lisää osoitteesta hanna.salminen(at)salpaus.fi!

Oletko kiinnostunut opiskelemaan luonto-ohjaajaksi? Kevään 2016 yhteishaku käynnistyy 23.2. Katso hakuohjeet täältä!

Merikorttia tutkimassa (Kuva: Hanna Salminen)

Kirkkovene lounastauolla (Kuva: Hanna Salminen)

Päijänne-jamboreen osallistujia eväiden kimpussa (Kuva: Hanna Salminen)

Melontaoppaan aamupala (Kuva: Hanna Salminen)

Ympäristötaidetta rannalla (mandala: Saara Tervala, kuva: Toni Laine)

Soutajien kädet olivat kovilla (Kuva: Hanna Salminen)

Melojan evästauko (Kuva: Toni Laine)

Perillä Asikkalassa (Kuva: Hanna Salminen)

Turvavene (Kuva: Hanna Salminen)

torstai 3. syyskuuta 2015

Uusia oppimisen tuulia

Entä jo opettajat eivät enää opettaisi? Loppuisikohan oppiminen kokonaaan? Meillä Asikkalassa luonto-ohjaajien koulutusta on mullistettu oikein perusteellisesti. Ensimmäisenä vuonna oppiminen tapahtuu melko perinteisesti, mutta toinen opiskeluvuosi toteutetaan kokonaan tiimioppimisen kautta. Ja sehän tarkoittaa muun muuassa opettamisesta luopumista.

Valmennan itse toista vuottaan aloittelevaa luonto-ohjaajaryhmää. Opettaa en heitä aio. Valmentajana tuen tiimiä arjen haasteissa ja varmistan, että oppimisprosessi etenee tavoitteiden mukaisesti. Ne tavoitteet asettavat oppijat itse, omien kiinnostuksen kohteidensa ja tulevaisuuden suunnitelmiensa mukaisesti. Meillä saa oppia sitä, mikä eniten kiinnostaa.

ÄxönKlubin vetäjä järjestää koskimelontaretkeä FB-ryhmässä
Oppimisklubit ovat eräs uusista oppimisen tavoista Asikkalassa. Klubit ovat opiskelijavetoisia, opintopiirin tyyppisiä "kerhoja", joissa opiskelijat järjestävät itse ja yhdessä toimintaa, joka heitä kiinnostaa. Klubit liittyvät löyhästi luontoalan tutkinnon perusteen eri tutkinnon osiin, mutta niitä eivät osaamisvaatimukset sido. Jokaisella klubilla on vapaaehtoinen vetäjäpari, joka organisoi toimintaa ja tiedottaa siitä. 

Kuka tahansa voi liittyä klubeihin - siis oikeasti kuka tahansa. Myös toisten alojen opiskelijat, opettajat tai muu henkilökunta. Ulkopuolisilta voidaan periä toimintaan osallistumisesta maksu, mutta oman osaamisen jakaminenhan hyödyttää kaikkia. Klubilaiset maksavat yleensä itse mahdolliset kustannukset, esim. issikkavaelluksen hinnan tai kajakkien vuokran koskiretkellä. Klubitoiminta on todella vilkasta ja hauskaa. Tällä hetkellä meillä toimii erä-, äxön-, ruoka-, erkkari-, melonta- ja kalastusklubit. 

Klubitoiminnassa kasvatetaan usein omia lajitaitoja, esim. erilaisten kalastusmenetelmien tai luontoaktiviteettien hallintaa. Usein niiden toiminnassa pääsee myös harjoittelemaan asiakkaiden ohjaamista - esim. opiskelutovereita opettamalla. Klubit järjestävät toimintaa silloin, kun klubilaisille sopii, myös iltaisin ja viikonloppuisin. 

Osallistumalla ruokaklubin toimintaan voi
hankkia osaamista vaikkapa maastossa
ruokailemisen tutkinnon osasta
Tiimioppimiseen kuuluvat vahvasti mukaan myös asiakaskeikat. Kun ennen otettiin koululle "harjoitusryhmiä" syömään oppilaiden paistamia makkaroita ja asiakkaiksi ohjausharjoituksiin, nykyisin opitaan tekemällä oikeita, maksullisia palvelutuotteita oikeille asiakasryhmille. Oppijat perustavat NY-yrityksen tai liittyvät pedagogiseen osuuskuntaan, suunnittelevat yhdessä vetäviä ruoka- ja ohjelmapalvelutuotteita ja myyvät niitä asiakkaille. Asiakaskeikoista saadut kokemukset käydään aina yhdessä läpi ja käännetään yhä paremmaksi osaamiseksi. Yritystoiminnan kautta tulevat samalla tutuiksi esim. asiakkaiden hankkiminen, markkinointi ja taloushallinto. Laadun ja turvallisuuden hallinta ovat asiakaskeikoilla avainasioita. Tiimiyritys ansaitsee tietenkin myös rahaa, jolla voi vaikkapa tehdä yhteisiä opintoretkiä tai hankkia lisää varusteita yrityksen käyttöön. 

Asiakaskeikkojen ja klubien lisäksi meillä opitaan myös yhteisissä oppimistapahtumissa. Järjestämme leirejä, tapahtumia ja retkejä, joille ovat tervetulleita opiskelijoidemme lisäksi myös esim. jo valmistuneet opiskelijat. Meille on muodostunut uskomattoman hieno yhteisöllisen jakamisen kulttuuri, jossa kaikki tuntuvat olevan valmiita tukemaan toisiaan ja auttamaan uusien asioiden oppimisessa tai niissä kehittymisessä. Esim. tällä viikolla eräs kolmannen vuoden opiskelijoista kertoi juuri aloittaneille opiskelijoille retkeilyvarusteiden hankinnasta esitellen omaa, laajaa varustevalikoimaansa. Jo valmistuneet opiskelijat ovat tulossa opettamaan liharuokien valmistamista tulilla. Tulevalla syysretkellä osaavammat neuvovat kokemattomampia retkeilytaidoissa. 
Kelventeen melontaretkellä harjoiteltiin paitsi melontatekniikkaa,
myös maastossa yöpymistä, retkiruoan valmistusta ja kajakista pelastautumista
Tiimioppimisessa koko tiimin ja valmentajan yhteiset treenit ovat todella tärkeitä. Treeneissä työstetään, ideoidaan, puidaan ja luodaan tiimille tärkeitä asioita. Niissä voidaan vaikkapa käsitellä oppimiseen tai yrityksen pyörittämiseen liittyviä asioita tai pohtia asiakaskeikkojen kokemuksia. Treeneillä varmistetaan, että oppimista tapahtuu, että syntyy yhteinen ymmärrys asioista ja että jokaisen kokemukset saadaan jaettua toistenkin hyödyksi. 

Vaikka jokainen oppii tekemällä niitä asioita, joissa haluaa kehittyä ja joista on kiinnostunut, ei täällä silti opita mitä sattuu. Jokaisen opinnot suunnitellaan laatimalla säännöllisesti päivitettävä oppimissopimus ja suunnitelma omiin tavoitteisiin pääsemisestä. Valmentaja ohjaa oppimista luonto-ohjaajan ammatissa tarvittavaan suuntaan. Jossain vaiheessa oppijalla alkaa olla sellaista osaamista, joka riittää tietyn ammattiosaamisen näytön suorittamiseen. Ja sitten vain kohti uusia haasteita. 

Niin oudolta kuin se tuntuukin, opettamisen lopettaminen ja sen korvaaminen tiimioppimisella on saanut aikaan paljon hyvää. Tiimioppimisessa on oma tuskansa, esim. oman työn suunnittelemisen ja tehokkaan yhdessä tekemisen oppiminen vievät aikansa. Oppijoiden osaaminen on parantunut hurjasti. Väittäisin, että myös koulussa viihtyminen. Täällä tehdään nyt oikeita asioita oikeasti, ei leikitä eikä harjoitella harjoittelemisen vuoksi. Myös ne paljon puhutut perustaidot tulevat usein klubien ja asiakaskeikkojen myötä opittua perusteellisesti ja syvällisesti. En malta odottaa, mitä tästä vielä kasvaa!







lauantai 23. toukokuuta 2015

Päijänne -retken kuulumisia

Koulutuskeskus Salpauksen luontoalan opiskelijat ja muutamat meiltä jo valmistuneet ovat parhaillaan 8 päivän mittaisella Päijänne päästä päähän -retkellä. Tässä retken kuulumisia. Lue lisää retken blogista, http://paijanne.blogspot.fi/ 
Uusilla vesillä
 Päijänteen retken kolmas päivä on alkanut Korpilahdelta tuulisissa merkeissä. Windguru ennustaa Korpilahdelle jopa 15 sekuntimetrin tuulenpuuskia ja muutenkin 7-8 m/s tuulta koko päivälle. Melojille tämä merkitsee reitin yksityiskohtien huolellista suunnittelua.

Päivälle suunniteltu, n. 24 km mittainen etappi kulkee pääosin Päijänteen länsirantaa, mutta matkalle osuu yksi selän ylitys, joka näillä tuuliennusteilla tapahtuu navakassa sivutuulessa. Turvavene päivystää lähellä ja ylitys toteutetaan sopivan tiiviissä muodostelmassa ja jatkuvassa pelastusvalmiudessa. Toisaalta aallokossa melominen voi olla haastavuudessaan myös jännittävää ja innostavaa.
Lauantain ja sunnuntain reittisuunnitelma

Retkeläisille toimitettiin eilen perjantaina varuste-täydennystä Korpilahdelle. Aika paljon voi retkellä improvisoidakin, mutta esim. apteekista ostettavia tuotteita voi olla vaikea kuusenkerkistä retkellä keitellä. Samalla toimitimme matkalaisille myös välttämättömiä suklaatuotteita, joista vaikutti tulleen pulaa heti ensimmäisenä iltana.

Melojilta ja turvaveneen miehistöltä saadut raportit ovat olleet hieman niukkoja, koska pitkällä retkellä matkapuhelinten akkuja on järkevää säästää. Monella on mukana virtapankki puhelinten akkujen lataamista varten, mutta siltikään turhiin puhelimessa löpinöihin ei retkellä kannata sortua. Iltaisin retkeläiset ovat kuitenkin lähettäneet leiristä runsaasti kuvia, jotka ovat ymmärrettävästi olleet hyvin ruokailu- ja maisemapainotteisia. Ilmeistä on, että tärkein varuste pitkällä vaelluksella on osaava eräkokki. Onnellisia ovat ne, joiden ruokakuntaan sellainen kuuluu. Ovathan nuudelitkin ihan jees, mutta avotulella voissa paistettu pallas..

Ensimmäisen yöpaikan Mämminiemen maisemia

Perjantain varustetäydennyksiä
Pikku välipalaa avotulella

Oikeesti. Pekoniherkkusieniä. 
Perjantaina retkikunta kohtasi Kärkistensalmen kohdilla myös Korpilahti -lehden toimittajan, joka tuli kuvaamaan ja haastattelemaan retkeläisiä. Itse melontamatka oli perjantaina ohi jo neljän maissa iltapäivällä, joten leirissä oli jälleen runsaasti aikaa ruoanlaittoon.

Retken edetessä perjantai oli myös kiireinen valmistelupäivä maanantaista kirkkoveneen vesillelaskua varten. Maanantaina retkelle lähtee Jämsästä 12 uutta osallistujaa, joiden viime hetken varustetarpeita ja kyytiasioita järjesteltiin tiukassa tahdissa. Samalla syntyi myös luontoalan opetussuunnitelma ensi syksylle.

Itse vietän viikonloppua aavistuksen hermostuneissa merkeissä - ovatkohan kaikki osallistujat maanantaiaamuna klo 8 oikeasti lähtövalmiina koulun autoissa Asikkalan kampuksella, vai vieläkö juostaan ympäri koulua etsimässä makuualustoja tai tulitikkuja? Omatkin varusteet on otettava esiin, huollettava ja pakattava. Silti on upeaa päästä retkelle mukaan, vaikka vain puolesta välistä. Itse melontamatkaa tärkeämpää minulle on ehkä päästä viettämään aikaa näiden upeiden tyyppien kanssa - meiltä jo valmistuneiden ja muualle muuttaneiden, nyt kevätjuhlassa valmistuvien ja vielä vuodeksi, pariksi meille jäävien opiskelijoiden kanssa.

Melojien ensimäisiä metrejä Jyväskylän satamassa

Osa turvaveneen miehistön "hektisestä" päivästä

Turvaveneen miehistöä
 Siisti biitsi -tempausta varten retkeläiset ovat myös tutkineet Päijänteen rantojen roskaisuutta ja keränneet roskia talteen. En tiedä tarkkaa tilannetta tässä asiassa, mutta ainakin Mämminiemessä roskia oli kuulemma niin niukasti, että pieni minigrip-pussi olisi riittänyt. Mutta löytyyhän luonnosta muutakin kerättävää.

Ympäristötaidetta

Melojien kamppeita kuivumassa seuraavan päivän uurastusta varten

tiistai 12. toukokuuta 2015

Matka minuksi

Hei heppuloiset!

Täällä kirjoittelee Tiina, kolmannen vuoden luonto-ohjaajaopiskelija. Opintoni ovat loppusuoralla, ja valmistuminen häämöttää ihan kulman takana. 

Tein hieman erilaisen opinnäytetyön - nimittäin videon, jossa näytän oppimiseni kuvien avulla. Mitäpä sen enempiä selittämään, toivottavasti tykkäätte videostani! :)

 

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Päijänne päästä päähän

Haluaisitko meloa, soutaa tai veneillä Päijänteen päästä päähän, Jyväskylästä Asikkalaan? Toukokuussa 2015 siihen on loistava mahdollisuus. Koulutuskeskus Salpauksen kirkkovene, moottorivene sekä nippu kajakkeja valloittavat tämän Suomen toiseksi suurimman järven 21.-28.5.

Melojia Päijänteen Tehinselällä

Päijänne-jamboreella haluamme toisaalta harjoitella lajitaitoja (melonta, soutu, veneily, retkeily, navigointi, kalastus), toisaalta levittää luontoalan ja kalatalouden ilosanomaa. Samalla "tuomme" tiimioppimisen Jyväskylän Tiimiakatemialta Asikkalan toimipisteeseen.

Meno on suhteellisen leppoisaa, mutta otamme toki huomioon Päijänteen erityispiirteet (suuret selät ja "tuulirännit". Sää on usein varsin eri tyyppistä kuin yllä olevassa, viime kesänä otetussa kuvassa. Mukaan lähtijät majoittuvat omissa teltoissaan. Kirkkovene, moottorivene ja kajakit saattavat liikkua varsin eri nopeutta, mutta pyrimme kokoontumaan yhteisille yöpymispaikoille jo mukavan seurankin vuoksi. Jokainen hoitaa ruokailunsa ja eväänsä itse. Osallistumismaksua retkestä ei peritä. Melojaryhmämme suorittaa joko melontaohjaaja- tai melontaopaskoulutusta. Muut ovat mukana joko elämyksen, yllytyshulluuden, seuran tai treenin vuoksi esimerkiksi moottoriveneen kuljettamista harjoittelemassa.

Päijänteen saaressa
Jos haluat mukaan iloiseen retkueeseemme, ainakin kirkkoveneeseen on mahdollista tulla soutamaan joko koko matka tai esimerkiksi parin päivän taipale. Ota yhteyttä ja kerro ideoistasi! Lähetä vaikkapa meiliä hanna.salminen@salpaus.fi.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Erityisryhmäklubi

Koulussamme on noussut uusia klubeja kuin sieniä sateella. Yhtenä uutena Erkkaklubi. Klubin ajatuksena on järjestää luontoaktiviteetteja erityisryhmille, esim. vanhuksille ja kehitysvammaisille, ja saada tietoa miten erityistä ohjaamista kaipaavien kanssa tulee toimia. Ensimmäinen tapaaminen on järjestetty Johannakotiin, jossa mietimme minkälaista aktiviteettia pääsemme järjestämään vanhuksille.
Huhtikuun alkupuolella suuntaamme Kuusankoskelle viettämään iloista iltaa kehitysvammaisten kanssa. Tarkoitus on mm. paistaa tikkupullia ja hörppästä nokipannukahvit. Klubiin voit liittyä: https://www.facebook.com/groups/620767011357480/?fref=ts

                                          Kuvassa: Pertti Kurikan nimipäivät