Melonnan opetusretki 20.-21.5.2013

Lähdössä retkelle Padasjoen Mainiemestä

Vaikka opettajat elävät lähestulkoon vuoden kiireisintä aikaa viimeisten arviointien ja valmistuvien opiskelijoiden todistusten kuntoon saattamisen kanssa,  pitäähän kukkeimmasta keväästä löytyä aikaa myös luonnossa liikkumiselle. Ensimmäisen vuoden luonto-ohjaajaopiskelijat tekivät vuotuisen melontaretken Kelventeelle, tällä kertaa Padasjoen Mainiemen satamasta käsin. Kelventeen harjusaari kuuluu Päijänteen kansallispuistoon - se tunnetaan veneilijöiden kesäparatiisina, mutta on myös oiva kohde melojille. Mikäli ei satu puhaltamaan sellaiset tuulet, että nousee meriolosuhteita muistuttava korkea aallokko :)  

Melontaohjaajaksi halajava opiskelija pitää tekniikkatuokiota.
Toiset seuraavat lautasta käsin

Kuluvana lukuvuonna osa opiskelijoista on osallistunut melontaohjaajaksi valmentavaan koulutukseen. Koska opetusretkellä oli mukana myös melonnan vasta-alkajia, retki oli mainio tilaisuus harjoitella melontaohjaajana toimimista.  Melontaetappien välissä oli kätevää pitää pieniä tekniikkainfoja, esimerkiksi takaperin melonnasta tai kaarivedosta. Sopivasti annosteltuina melontatekniikkavinkit siirtyvät suoraan käytäntöön ja niitä voi kokeilla retken aikana.

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä?

Leiriydyimme Kelventeen Nimettömän nuotiopaikalle, jonka ympäristössä telttailu on sallittua. Kaikki eivät tosin telttailleet - joku nukkui Erätoverin suojassa,  toinen viritteli riippumaton puiden väliin. Sää oli ihanteellisen tyyni ja lämmin. Hyttysetkin armahtivat eivätkä saapuneet meitä maistamaan. Etanoita, kimalaisia, mehiläisiä ja hämähäkkejä sen sijaan oli runsain mitoin. Nimettömän lahukassa ihmettelimme aavistuksen uhkaavasti käyttäytynyttä vesihämähäkkiä, joka liikkui käsittämätöntä vauhtia veden pintakalvolla ja yritti kiivetä kajakkien kannelle, ilmeisesti syödäkseen meidät. Uiminen ei ehkä enää ikinä tunnu täysin turvalliselta.

Rantakallioita. Voisi kuvitella olevansa kovinkin
erämaassa, vaikka Padasjoen satama näkyy :)



Retken johtaja ja henkinen gurumme, Jonne Salonen

Melontaretkellä harjoitellaan tietysti melontaa, mutta samalla esim. yöretkelle varustautumista, omien voimien jakamista rasituksen ajalle, jokamiehen oikeuksien noudattamista, turvallisuudesta huolehtimista ja omien varusteiden (esim. teltan ja melontaliivien) huoltamista retkellä. Silti retkeen mahtuu myös paljon rauhallista oleskelua ja lepäämistäkin. Yksi kauneimmista taukopaikoista oli Lietsaaren itäinen kärki.



Lietsaaren särkkä

Vesillä suunnistaminen tapahtuu merikortin avulla. Kajakkiin kiinnitetty
kansikompassi on kätevä, mutta navigointi onnistuu tavallisellakin

Riittävä ravinto, nesteytys ja lepo ovat onnistuneen retken osatekijöitä. Alkukesän päivät ovat pitkiä, mutta mailleen painuva aurinko lähetti lopulta melojat nukkumaan. Päijänteen kansallispuisto oli vielä hyvin tyhjä ja rauhallinen - vain pari venettä näkyi iltalenkillämme saaren pohjoiskärjessä. Hyvä siellä oli nukkua.

Aurinko painuu Nimettömän niemekkeen taa

Osalle retkeläisistä tämä reissu oli ensimmäinen kosketus melontaretkeilyyn. Paluu suorinta reittiä Mainiemeen toi riittävästi kilometrejä tuntumaan pääsemiseksi. Enemmän meloneet lähtivät Jonnen johdolla melomaan koululle ja harjoittelemaan navigointia ja ryhmän johtamista vähän tiukemmassa tahdissa. Ja mikä onni, Pulkkilanharjulta koululle he saivat vielä meloa rivakassa sivutuulessa. Ah sitä ihanan oppimiskokemuksen auvoa! Hyvä, tehokas ja mukava retki kaikille osapuolille.

Ensi vuonna taas Kelventeelle