keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Melonnan opetusretki 20.-21.5.2013

Lähdössä retkelle Padasjoen Mainiemestä
Vaikka opettajat elävät lähestulkoon vuoden kiireisintä aikaa viimeisten arviointien ja valmistuvien opiskelijoiden todistusten kuntoon saattamisen kanssa,  pitäähän kukkeimmasta keväästä löytyä aikaa myös luonnossa liikkumiselle. Ensimmäisen vuoden luonto-ohjaajaopiskelijat tekivät vuotuisen melontaretken Kelventeelle, tällä kertaa Padasjoen Mainiemen satamasta käsin. Kelventeen harjusaari kuuluu Päijänteen kansallispuistoon - se tunnetaan veneilijöiden kesäparatiisina, mutta on myös oiva kohde melojille. Mikäli ei satu puhaltamaan sellaiset tuulet, että nousee meriolosuhteita muistuttava korkea aallokko :)  

Melontaohjaajaksi halajava opiskelija pitää tekniikkatuokiota.
Toiset seuraavat lautasta käsin
Kuluvana lukuvuonna osa opiskelijoista on osallistunut melontaohjaajaksi valmentavaan koulutukseen. Koska opetusretkellä oli mukana myös melonnan vasta-alkajia, retki oli mainio tilaisuus harjoitella melontaohjaajana toimimista.  Melontaetappien välissä oli kätevää pitää pieniä tekniikkainfoja, esimerkiksi takaperin melonnasta tai kaarivedosta. Sopivasti annosteltuina melontatekniikkavinkit siirtyvät suoraan käytäntöön ja niitä voi kokeilla retken aikana.

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä?
Leiriydyimme Kelventeen Nimettömän nuotiopaikalle, jonka ympäristössä telttailu on sallittua. Kaikki eivät tosin telttailleet - joku nukkui Erätoverin suojassa,  toinen viritteli riippumaton puiden väliin. Sää oli ihanteellisen tyyni ja lämmin. Hyttysetkin armahtivat eivätkä saapuneet meitä maistamaan. Etanoita, kimalaisia, mehiläisiä ja hämähäkkejä sen sijaan oli runsain mitoin. Nimettömän lahukassa ihmettelimme aavistuksen uhkaavasti käyttäytynyttä vesihämähäkkiä, joka liikkui käsittämätöntä vauhtia veden pintakalvolla ja yritti kiivetä kajakkien kannelle, ilmeisesti syödäkseen meidät. Uiminen ei ehkä enää ikinä tunnu täysin turvalliselta.

Rantakallioita. Voisi kuvitella olevansa kovinkin
erämaassa, vaikka Padasjoen satama näkyy :)


Retken johtaja ja henkinen gurumme, Jonne Salonen
Melontaretkellä harjoitellaan tietysti melontaa, mutta samalla esim. yöretkelle varustautumista, omien voimien jakamista rasituksen ajalle, jokamiehen oikeuksien noudattamista, turvallisuudesta huolehtimista ja omien varusteiden (esim. teltan ja melontaliivien) huoltamista retkellä. Silti retkeen mahtuu myös paljon rauhallista oleskelua ja lepäämistäkin. Yksi kauneimmista taukopaikoista oli Lietsaaren itäinen kärki.


Lietsaaren särkkä

Vesillä suunnistaminen tapahtuu merikortin avulla. Kajakkiin kiinnitetty
kansikompassi on kätevä, mutta navigointi onnistuu tavallisellakin
Riittävä ravinto, nesteytys ja lepo ovat onnistuneen retken osatekijöitä. Alkukesän päivät ovat pitkiä, mutta mailleen painuva aurinko lähetti lopulta melojat nukkumaan. Päijänteen kansallispuisto oli vielä hyvin tyhjä ja rauhallinen - vain pari venettä näkyi iltalenkillämme saaren pohjoiskärjessä. Hyvä siellä oli nukkua.

Aurinko painuu Nimettömän niemekkeen taa

Osalle retkeläisistä tämä reissu oli ensimmäinen kosketus melontaretkeilyyn. Paluu suorinta reittiä Mainiemeen toi riittävästi kilometrejä tuntumaan pääsemiseksi. Enemmän meloneet lähtivät Jonnen johdolla melomaan koululle ja harjoittelemaan navigointia ja ryhmän johtamista vähän tiukemmassa tahdissa. Ja mikä onni, Pulkkilanharjulta koululle he saivat vielä meloa rivakassa sivutuulessa. Ah sitä ihanan oppimiskokemuksen auvoa! Hyvä, tehokas ja mukava retki kaikille osapuolille.

Ensi vuonna taas Kelventeelle

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Kevät koittaa Päijänteellä - kilometrit silmissä

Päijänne vapautui jäistä vappuviikon aikana. Maanantaina 6.5. koitti vihdoin tyyni ja aurinkoinen päivä, joka lähes pakotti kajakilla vesille. Melontaohjaajaksi tähtäävät luonto-ohjaajaopiskelijat suuntaavat vesille myös siksi, että Suomen Melontakouluttajat ry:n koulutusjärjestelmässä melontaohjaajakokeen suorittaminen edellyttää 500 km tai 100 koskiharjoittelutunnin melontakokemusta. Ei mikään läpihuutojuttu yhden lukuvuoden aikana.
Tyyni Asikkalanselkä on harvinaista herkkua
Luokkatovereiden suunnatessa koulupäivän jälkeen kohti kotisohvaa melontaohjaaja-wannabe:t vetävät neopreenirannekkeet hihojen päälle ja kantavat kajakit rantaan. Kun järvet ovat jäässä suuren osan lukuvuodesta, kelvolliset melontakelit on käytettävä tarkkaan hyväksi. Viidensadan kilometrin vaatimus tuntuu aloittelevasta melojasta tiukalta. Miksei pelkkä hyvä melontatekniikka riittäisi?
Päijänteen vesi on kirkasta - retkellä ohitimme Päijänne -tunnelin vedenottopisteen
Vaatimus riittävästä melontakokemuksesta on kuitenkin erittäin perusteltu. Niiden viidensadan kilometrin varrella jokaiselle melojalle sattuu erilaisia kelejä, hyviä ja huonoja päiviä, iloisia seurueita ja kiukkuisia kanssamelojia, yllättäviä tilanteita ja luovia ratkaisuja niihin. Kun suuri osa kilometreistä vielä melotaan koulun järjestämillä ohjatuilla retkillä, oma tekniikka hioutuu samalla kun ohjaajakokelas oppii toimimaan erilaisissa melontatilanteissa. Kokemus tuo varmuutta ja kykyä tehdä perusteltuja ratkaisuja ohjatessaan itse melontaa asiakasryhmile.
Karinsalmen sillan alitus Pulkkilanharjulla. 9 km melottu, saman verran jäljellä.
Opettajan ja elämysmelojan näkökulmasta kilometrien keräilyn ainoa huono puoli on se, että melonnan ilo saattaa jäädä taka-alalle. Myös omat onnistumisen ja itsensä voittamisen kokemukset, hetket yöhön hiljenevällä järvellä, kuikan huudot, kajakin kannelle laskeutuvat korennot ja jäiden helinä kevään ensimmäisellä melontaretkellä ovat tärkeitä työkaluja melontaa ohjaavalle. Tällaisten hetkien kautta löytyy motivaatiota pyrkiä eteenpäin harrastuksessa. Taitojen karttuessa meloja pääsee vesille yhä haastavammilla keleillä ja yhä vaativampiin kohteisiin. Syntyy myös halu antaa muillekin mahdollisuus kokea tällaisia elämyksiä. Sitä halua ja paloa tarvitaan vaikkapa silloin, kun tekee kajakkikuormaa aamuvarhaisella järkevien ihmisten vielä nukkuessa tai silloin, kun yrittää tsempata melontakurssilaisia jaksamaan vielä pari kilometriä vastatuulessa :)