torstai 15. maaliskuuta 2018

Patvinsuo opettaa

Luonto-ohjaajakoulutuksen kohokohtia Koulutuskeskus Salpauksessa ovat kolme vuosittaista pidempää retkeä. Talvierätaitoihin keskittyvä retki kohdistui tänä vuonna jo toista kertaa peräkkäin Patvinsuon kansallispuistoon Lieksaan.

Kyllä siinä hiihdettävää riittää.
Tapaamme oppia kuuluu, että opiskelijat ottavat ison kopin esim. yhteisten retkien valmistelusta ja toteutuksesta. Tällä kertaa retken johtamisen otti tehtäväkseen opiskelija, joka halusi suorittaa retkellä vaelluksen ohjaamisen näytön. Kolmen yön retki talviolosuhteissa ei ole ihan pieni pala kakkua johdettavaksi, etenkin kun mukaan lähti kaksi opiskelijaa, joille kyseessä oli käytännössä ensimmäinen vaelluskokemus, saati talvikeleillä. Ennen talvilomaa (vko 9) seurailimme tarkasti sääennusteita, jotka lupailivat hyvin kylmiä öitä retkiviikolle (vko 10). Jopa retken siirtäminen tai peruminen kävi keskustelussa vaihtoehtona.



Talviretkelle ei tietenkään lähdetä ihan noin vain. Jokaisen lähtijän on varmistuttava siitä, että omat retkeilytaidot ja varusteet toimivat myös talviolosuhteissa, kaukana kaupungin valoista. Valmistautumiseen kuuluu myös erittäin huolellinen turvallisuussuunnittelu - mitä riskejä retkeen liittyy, miten niitä ennaltaehkäistään, kuinka toimitaan riskien toteutuessa ja miten niihin varaudutaan esim. varusteiden ja reitin suunnittelussa. Retken johtajan urakkaa helpotti viime vuonna tehty vastaava retki, joka toteutettiin erätaitokouluttaja Jonne Salosen ohjauksessa. Uuden ryhmän luotsaaminen oli helpompaa, kun mukana oli muutama vastaavan retken jo kokenut.

Vuodet eivät ole veljiä. 2017 retkellä suojasäät muodostuivat haasteeksi ja esim. varusteiden kastuminen oli välillä aika totaalista. 2018 retki alkoi erittäin kovalla pakkasyöllä, jonka aikana elohopea laski noin -30 asteeseen. On nostettava hattua retkeläisille, jotka yöpyivät näissä oloissa noin puolimetriseen hankeen kaivetuissa lumikuopissa, tähtitaivaan alla. Kuopan pohjan hyvä eristys, kaksinkertainen makuupussi ja tarvittaessa päällysvaatteiden pukeminen makuupussiin mahdollistivat ainakin jonkinlaiset unet. Aamu oli kuulemma varsin hidastempoinen, kun leiriaskareet kestivät kovassa pakkasessa reilusti normaalia kauemmin.

Hyvää yötä? 
Patvinsuon retki ei ollut hiihtovaellus sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan koostui melko lyhyistä siirtymistä hiihtäen ahkioiden kanssa sekä perusleirissä toimimisesta. Silti vanha totuus pätee: Siperia opettaa, tai tässä tapauksessa Patvinsuon kansallispuisto. Jokainen minuutti ja metri laittavat omat taidot, varusteet ja ryhmähengen koetukselle, jossa ei yksinkertaisesti voi olla oppimatta uutta tai vahvistamatta vanhoja käsityksiä ja taitoja. Hyvästä valmistautumisesta huolimatta tulee takuulla uusia oivalluksia: esim. vesipullot eivät takin allakaan pysy sulana, jos niiden ja ihon välissä on liian paljon vaatekerroksia. Kaira olisi ollut mainio varuste varata mukaan, koska ison joukon juomavesien sulattaminen lumesta oli todella hidasta ja työlästä. Toisaalta pakkaskeleillä ei vaihtovaatteita juuri tarvittu, kun kohtuullinen rasitus ei oikein hikeäkään nostanut pintaan. Käsidesi jäädyttää kädet haihtuessaan. Teräslusikka voi jäätyä huuleen kiinni. Termarit voivat jäätyä kiinni. Aikataulut venyvät kylmässä.

Retkeläiset oppivat omien sanojensa mukaan esim. lumikuopan tekoa, kärsivällisyyttä, pakkaseen varustautumista, reittisuunnittelua, varusteiden valintaa ja pakkaamista, hitaampien aamutoimien huomioimista, kuorsaavien retkikavereiden sietämistä ja paljon omien varusteidensa ominaisuuksista. Seuraavalla retkellä he osaavat esim. valita eväät jäätymiseen varautuen - esimerkiksi mehutiiviste pakataan kuulemma jatkossa jääpalapusseihin ja juustoviipaleet valitaan yksittäispakattuina. Kuulakärkikynä korvataan lyijärillä ja vesipullossa pitää olla ripustuslenkki (saa kaulaan).

Mutta mitkä olivat kullekin retken kohokohtia?
"Se, kun sain smoothien vihdoin sulaksi."
"Se, kun naurettiin ihan sikana. Kun tuli huussista, huomasi sen naurun määrän, joka leiristä kuului,"
"Se uskomaton maisema hiihdettäessä Teretistä poispäin. Kuin olisi ollut avaruudessa, missään ei ollut mitään."
"Lintutornissa käynti, kun hahmotti sen maiseman."
"JP:n kommandopipo ja ne huonot jutut, joita siitä keksittiin."
"Kylmyyden kokeminen, se, kun oli koko ajan kylmässä."
"Maikin ruoat - alkoi kasvissyöjäkin jo kuolaamaan kun hän heitti pihvit paistumaan."
"Hieno tähtitaivas"
"Se oli silkkaa nautinnon kärsimystä."
"Se hetki, kun sai taas juoda kraanavettä."
"Kun Pyry jätti meille loput suklaansa pois lähtiessään."
"Ryhmän toiminta. Ryhmä teki retken onnistumisen."


Kumpi maistuisi?





Kuvat: Carita Tanskanen